Hei Love123! Kerrot viestissäsi, että olet rakastunut sinua 5 vuotta vanhempaan poikaan, jonka kanssa olette ystäviä. Pohdit, miten voisit asiasta hänelle kertoa ja samalla mietit, onko suhteenne lain mukaan oikein ikäerostanne johtuen.

Suomen lakiin on säädetty suojaikäraja, joka on 16- vuotta. Tuolla ikärajalla halutaan suojata nuoria aikuisten seksuaalisilta teoilta. Yli 16 –vuotias nuori voi siis laillisesti seurustella täysi-ikäisen kanssa. Jos tällaisessa seurustelusuhteessa aikuisella on nuoreen nähden valta-asema (täysi-ikäinen on esimerkiksi nuoren valmentaja, opettaja tai ohjaaja) niin myös nuoren on oltava täysi-ikäinen, jotta seurustelusuhde on laillinen. Aikuinen osapuoli on aina vastuussa suhteesta nuoren kanssa ja aikuisen vastuulla on huolehtia, että suojaikärajaa noudatetaan ja nuorta kunnioitetaan. On myös todella tärkeää, että seurustelusuhteeseen ei liity minkäänlaista pakottamista tai ahdistelua. Painostaminen ja pakottaminen ei kuulu ihmissuhteisiin, vaan molempien osapuolten tulee itse määritellä omat rajat ja pystyä tuntemaan olonsa turvalliseksi.

Seurustelusuhdetta miettiessä on myös tärkeä pohtia yhdessä, onko seurustelun aloittaminen molempien mielestä hyvä idea. Vaikka seurustelu voi tuntua hyvältä, niin kannattaa miettiä, onko elämäntilanteenne kuinka erilaisia. Vastuut ja vapaudet teidän välillänne ovat vielä aika suuria ja se saattaa aiheuttaa epätasa-arvoa suhteeseen. Ajatukset esimerkiksi vapaa-ajanvieton sekä rahankäytön ja tienaamisen suhteen voivat olla täysin päinvastaiset. Myös se, että toisella osapuolella on ehtinyt olla jo useampi seurustelusuhde, saattaa luoda haasteita, jos toinen vasta harjoittelee seurustelua. Tästä voi helposti tulla sellainen olo, että kun toisella on enemmän kokemusta, pitää itsekin uskaltaa tehdä enemmän kuin onkaan oikeasti valmis. Kun molemmat ovat suhteessa tasavertaisia, on omista rajoista kiinnipitäminen helpompaa ja seurustelua voi harjoitella yhdessä.

Kerrot viestissäsi, että poika voisi olla kiinnostunut myös sinusta ja mietit, miten asian voisi ottaa puheeksi. Aloitteen tekeminen ja ihastuksesta kertominen voi olla tosi vaikeaa ja jännittävää, mutta onneksi sen voi tehdä monella tapaa. Joku tykkää sanoa asian kasvotusten ja toiselle helpompaa voi olla viestin laittaminen somessa. Joskus kuitenkin saattaa käydä niin, ettei ihastuksen kohde tunnekaan samoin. Tuolloin omista tunteista kertominen voi yhtäkkiä hävettää ja harmittaa ja tuolloin on täysin luonnollista, jos olo on haikea ja surullinen jonkin aikaa. Ihastumisesta kertominen on kuitenkin riskin arvoista, sillä jos ihastuminen on molemminpuolista, on tunne äärimmäisen ihana!

Tsemppiä!

Karoliina, tietopalveluohjaaja Oulusta

Hei,

Ensi alkuun isot pahoittelut vastausviiveestä.

Nuoruuteen kuuluu riskinotto ja joskus tästä riskinotosta joutuu maksamaan liian kovan hinnan. Kuvaat tilannettasi, että olet kokeillut muutaman kerran kannabista ja kokeilusta olet jäänyt kiinni poliisille. Heti alkuun pohdi mikä on suhtautumisesi kannabikseen tällä hetkellä. Onko kokeilut jääneet jo nuoruuden riskinottoon vai onko käyttöä ollut kesän jälkeen. Näiden vastauksien avulla pääset itse tietoisuuteen mikä on suhteesi kannabikseen juuri tällä hetkellä ja siihen mihin tarpeeseen ollut kannabista tarvinnut.

Jos käyttö on ollut vain satunnaista sillä ei ole merkitystä ajokortin hankintaan. Ajokortti: 1-ryhmän ajokortin hakemiseen ei enää tarvita lääkärinlausuntoa, hakija itse vakuuttaa terveydentilansa, lausunto tarvitaan vain tietyissä sairauksissa, mutta toki myös huumausaineiden käytön yhteydessä. Hakija siis itse vakuuttaa, ettei käytä huumausaineita ajokorttia hakiessaan.

Armeijan suhteen asiaa pitää pohtia vähän tarkemmin. Puolustusvoimissa on käytössä 0-toleranssi.

”Ns. kovien huumeiden ja kannabisvalmisteiden käyttäjiä ei palvelukseen oteta; entisten käyttäjien kohdalla edellytetään 1–3 vuoden aikaa

ilman käyttöä. Jos tällainen henkilö tulee palvelukseen, niin tarvitaan tarkkaa seurantaa, mutta myös tukea yritykselle elää päihteetöntä elämää”

(Puolustusvoimien mielenterveysopas, löytyy www.mil.fi sivuilta)

-          Puolustusvoimien  ohjeiden mukaan :

-          pitää olla palveluskelpoinen – pystyy suoriutumaan varusmiespalveluksesta omaansa ja muiden palvelusturvallisuutta vaarantamatta

-          pitää olla kenttäkelpoinen – ei juuri ja juuri rauhan aikana pärjääviä vaan sodan ajan etulinjan taistelijan tehtäviin koulutettavia

-          terveys ja kunto pitää säilyä reservissä noin 50-vuotiaaksi asti

-          Puolustusvoimat korostaa kaikissa ohjeissa nimenomaan tuota turvallisuutta

Puolustusvoimilla on oikeudet katsoa poliisin rekisteritiedot

Jos kannabiksen käyttö tulee ilmi, käytännössä PV määrää uudelleen tarkastettavaksi 2-3 v päästä, ja sitä pitää edeltää tuo päihteetön elämä, joka pitää pystyä todentamaan ( = lääkärinlausunto ja lab.kokeet)

Toivottavasti vastauksesta on sinulle apua.

Ystävällisesti terveisin,

Terveydenhoitaja Marjukka

Hei Anni!

Kiitos kysymyksestäsi. Ystäväsi asuu Jyväskylässä, mutta hän haluaa muuttaa paikkakunnallesi. Hänellä on vanhempien lupa muuttoon. Kysyt, missä 14-vuotias nuori voisi asua Helsingissä ja saako hän muuttaa niin kauas ilman vanhempia.

Huoltajat, eli yleensä vanhemmat, ovat elatusvelvollisia ja vastuussa alle 18-vuotiaasta lapsestaan. Huoltajat ovat siis myös vastuussa alaikäisen lapsensa asumisesta ja päättävät lapsen asuinpaikasta. Koska ystävälläsi on vanhempiensa lupa muuttaa Helsinkiin, muutolle ei ole mitään laillista estettä. 14-vuotias nuori kuitenkin tarvitsee vanhempiaan ja esim. tukea, apua, rohkaisua, hillintää, läsnäoloa, vuorovaikutusta, rajoituksia ja kannustusta heiltä, joten 14-vuotiaan kotoa pois muuttoa täytyy harkita tarkoin.

14-vuotias on muutoinkin kovin nuori muuttamaan omilleen. 14-vuotiaalla on esimerkiksi vielä peruskoulu kesken, joten hänellä ja hänen vanhemmillaan tulisi järjestää siihen liittyvät muutokset ja muutkin käytännön asiat hyvin, ennen varsinaista muuttoa.

14-vuotiaan asuinpaikkaa ei sinänsä ole rajattu, joten 14-vuotias voi asua periaatteessa missä vain, missä on hyvät elin- ja kasvuolosuhteet ja minkä hänen vanhempansa hyväksyvät. 14-vuotiaan vanhemmat voi esimerkiksi vuokrata asunnon Helsingistä, jossa sitten antavat lapsensa asua. On kuitenkin todella harvinaista, että 14-vuotias asuisi yksin. Yksi vaihtoehto on, että 14-vuotias muuttaa esimerkiksi sukulaistensa luo asumaan. Tässäkin on tärkeää suunnitella ja sopia asioista tarkoin.

Ystäväsi kannattaa vielä jutella muutosta ja siihen liittyvistä monista asioista vanhempiensa kanssa. Omilleen muuttaminen on iso itsenäistymisen askel. Omillaan asuminen vaatii riittävää itsenäisyyttä, vastuunottoa ja rahaa. Omillaan asuessa tulee huolehtia vuokranmaksusta, sähkö-, vesi- ja puhelinlaskujen maksamisesta, ruoan ja hygieniatuotteiden ostamisesta, kotivakuutuksesta sekä paljon muusta. Toki vanhemmat ovat näissä usein apuna ja tukena. Lukekaa vaikkapa yhdessä lisää itsenäisestä asumisesta Nuorisoasuntoliitto NALin sivuilta.

Ystävällisin terveisin,

Riina | Nuortenelämä.fi  

Hei nimimerkki höpönassu!

Kysyt, missä vois olla kavereitten/poikaystävän kanssa, jos haluaa olla kahdestaan. Mietit, löytyisikö Helsingistä jotain edullista ja pientä tilaa, jonka voisi varata kahdelle.

Millaisen tilan haluaisit varata? Kuinka pitkäksi aikaa? Millä hintahaarukalla? Tiloja on kyllä vuokrattavissa Helsingissä hyvin paljon. Tarjolla on paljon esimerkiksi kokoustiloja ja saunatiloja. Toivomiasi pieniä tiloja ovat esimerkiksi hotellihuoneet, joita voi varata myös päiväkäyttöön (päivähuone). Hintoja voit tarkastella vaikkapa Googlettamalla.

Saisittekohan olla kavereittesi/poikaystäväsi kanssa kahdestaan esimerkiksi kotonasi, mikäli sinulla on oma huone siellä? Tai kavereittesi/poikaystäväsi kotona, sovitusti rauhassa jossakin huoneessa? Voisitkohan jutella perheesi kanssa ja kertoa, että tahtoisit joskus viettää kahdestaan aikaa poikaystäväsi/kavereittesi kanssa?

Kiva, että olette viettäneet ulkona aikaa yhdessä. Nyt säiden kylmetessä vain lisää vaatetta päälle, jotta tarkenette. Yksi keino pysyä lämpimänä on liikkuminen vaikkapa luontopoluilla seikkaillen.

Ystävällisin terveisin, Riina | Nuortenelämä.fi