Moikka!

Alaikäisenä omilleen muuttamiselle ei ole laillisia esteitä. Kuitenkin huoltajat, eli äitisi on vielä elatusvelvollinen ja vastuussa sinusta, joten tarvitset hänen suostumuksensa pois muuttoon. Kerrot viestissäsi, että sinulla ja äidilläsi ei ole tällä hetkellä kovin hyvät välit, eikä hän halua, että muutat pois kotoa. Suosittelen, että juttelette asiasta kasvotusten ja kerrot hänelle perusteluineen, miksi sinun mielestäsi kotoa pois muuttaminen olisi hyvä idea. Alaikäisenä et voi solmia itsenäisesti vuokrasuhdetta, vaan yleensä vuokrasopimukseen pyydetään huoltajan suostumus tai vaihtoehtoisesti vuokraospimus tehdään suoraan huoltajan nimiin. Teidän täytyy siis päästä kotoa pois muuttamisesta yhteisymmärrykseen, jotta se on mahdollista.

Yksin asumiseen liittyy myös todella paljon kuluja, joista sinun tulee jatkossa huolehtia ystäväsi kanssa. Vuokran lisäksi teidän tulee maksaa sähköstä ja vedestä sekä kodin vakuuttamisesta. Myös puhelin ja nettilaskut sekä ruokaan menevät kulut tulevat teidän hoidettaviksenne. Omilleen muuttamisessa tulee siis huolella ensin laskea, onko muuttaminen tässä hetkessä vielä edes mahdollista taloudellisesti. Kelan maksamaa asumistukea voi alle 18-vuotias itsenäisesti asuva saada silloin jos hänellä on tuloja tai hän saa opintotukea tai muuta tukea. Eli jos olet opiskelemassa, tulee sinun ensin hakea opintotukea, jonka jälkeen voit hakea asumistukea. Kannattaa kuitenkin ensin hyödyntää Kelan nettisivuilla olevia laskureita ja katsoa, minkä verran etuuksia sinun olisi mahdollista saada.

Ymmärrän, että kaverin kanssa yhteiseen kimppakämppään muuttaminen houkuttelee. Itsenäistyminen ja omaan kotiin muuttaminen onkin ihanaa! Suosittelen kuitenkin sinua malttamaan mielesi ja juttelemaan ensin äitisi kanssa. Voitte yhdessä laskea, onko muuttaminen vielä järkevää vai olisiko parempi odottaa vielä vuosi, kunnes täytä 18 ja sinulla on paremmat mahdollisuudet tulla taloudellisesti omillasi toimeen. Vuoden aikana ehdit myös säästää rahaa muuttokustannuksia varten, josta on myös iso apu.

Toivottavasti pääsette asiasta yksimielisyyteen.
Terveisin, Karoliina
tietopalveluohjaaja, Oulu

Moikka ja suurimmat pahoittelut myöhäisestä vastauksesta!

Kerrot viestissäsi, että haluaisit muuttaa toiselle paikkakunnalle lukio-opintojen perässä. Mietit kuitenkin, voiko kotoa muuttaa pois ilman toisen vanhemman suostumusta. Alaikäisenä omilleen muuttamiselle ei ole mitään laillisia esteitä. Vanhemmat ovat kuitenkin elatusvelvollisia ja vastuussa lapsestaan, joten alaikäisenä tarvitset molempien vanhempien suostumuksen kotoa pois muuttoon. Oletko kertonut vanhemmillesi miksi haluaisit muuttaa pois kotoa? Päätökseen pystyy vaikuttamaan paremmin jos oman mielipiteen pystyy perustelemaan. Kannattaa siis suoraan kertoa vanhemmille, mitkä asiat ahdistavat sinua nykyisessä tilanteessa ja millaisia vaikutuksia muuttamisella olisi tilanteen paranemisen kannalta. Samalla voit myös kysyä äidiltäsi, mitkä ovat ne asiat, mitkä häntä huolestuttaa jos asuisitkin toisella paikkakunnalla. Juttelemassa, pystytte ainakin ymmärtämään paremmin toistenne mielipiteen asiasta. Päätöksen muuttamisesta tekee kuitenkin huoltaja, sinun ollessa vielä alaikäinen.

Mainitsit viestissäsi myös, että nykyisellä paikkakunnalla sinulla ei ole kavereita, joka onkin yksi syy vaihtaa paikkakuntaa. Uusien kavereiden tai ystävien saaminen ei ole aina helppoa. Jotta uusiin ihmisiin pääsee tutustumaan, tulee myös itse olla aktiivinen. Voi kuulostaa kummalliselta, mutta kavereita voi lähteä etsimään. Kannattaa etsiä ihmisiä, joilla on samoja kiinnostuksen kohteita kuin sinulla itselläsi. Usein uuden harrastuksen kautta voi löytää samanhenkisiä ihmisiä, joihin pääsee tutustumaan harrastusryhmän myötä. Jos tunnet olosi yksinäiseksi ja asia painaa mieltäsi, niin juttelethan siitä sinulle tutun aikuisen kanssa. Yhdessä voitte myös miettiä erilaisia vaihtoehtoja, jota kautta saatat löytää uusia ystäviä.

Toivottavasti tilanteesi ratkeaa parhain päin.

Terveisin,
Karoliina, tietopalveluohjaaja Oulusta

Kiitos kysymyksestäsi! Tässä Nuortenelämä.fi Espoon nuorisonohjaajan vastaus kysymykseesi:

Hei. Seurustelet siis salaa ja et oikein tiedä, miten kertoa poikaystävästä vanhemmillesi? Itsekin sanot, että haluaisit kertoa ja keskustella asiasta rakentavasti ja rauhallisesti. Niinhän se kannattaa tehdäkin. Mieti itse, mikä olisi paras hetki puhua äidin kanssa ja voithan sanoa äidillesi etukäteen, että haluaisit puhua sinulle tärkeästä asiasta hänen kanssaan kahdestaan ja rauhassa. Omista asioista kertominen voi tuntua välillä vaikealta tai pelottavalta. Joskus vanhempien reaktiot asiaan jännittävät, tai seuraamukset itselle. Vanhempien tehtävänä on kuitenkin olla tukena, antaa huolenpitoa, rakkautta, turvaa ja hellyyttä. 

Parasta kuitenkin on, että pääset kertomaan asiasta eikä poikaystävä ja seurustelu olisi salaisuus vaan kaikkien tiedossa. Tärkeintä on, että asioista keskustellaan, jolloin kodin ilmapiiri voi pysyä hyvänä.  

Terveisin, Nuortenelämä.fi Espoo 

Hei,

kiitos kysymyksestäsi. 

Ihastumisen tunne voi yllättää koska vain ja kenet vain. Samaan aikaan voi tuntua ihanalta, jännittävältä, sydäntä riistävältä ja siltä kuin pomppisi pilvissä. Kehossa on joko levoton tai erityisen levollinen olo, vatsanpohjaa kutittelee, silmissä sumenee. Ihastuksen kohteesta haaveillaan, fantasoidaan ja nähdään ehkä päiväunia yhteisistä hetkistä tulevaisuudessa. Ihastumiseen kuuluu myös ikävä ja kaipuu, joka voi tuntua fyysisesti sisuksissa asti. Vatsa saattaa oireilla ja keskittyminen voi herpaantua. 

Kerroit, että tyttö ei helposti ihastu. Oletko jutellut hänen kanssaan? Tiedätkö vai ajatteletko, että hän ei ihastu helposti. Oletko kertonut suoraan omista tunteistasi? Ihastusta voi lähestyä monella eri tapaa; laittamalla viestin puhelimella tai netissä, menemällä juttelemaan. Ihastuksen kohteelta voi kysyä kuulumisia, antaa positiivisen kommentin, eli kehun, tai pyytää mukaan jonnekin. Yhtä oikeaa vastausta ja tapaa ei ole olemassa. Voit miettiä, miten haluaisit sinua itseäsi lähestyttävän, jos tilanne olisi toisin päin?

Monia pelottaa torjutuksi tuleminen, se ettei ihastus olekaan kiinnostunut, tai että hänen kiinnostuksen kohteensa on joku muu. Joitakin saattaa jännittää myös miten muut reagoivat tai tuleeko kiusatuksi, jos paljastaa tunteensa. Torjutuksi tulemisen pelossa ei kuitenkaan kannata jättää asioita tekemättä, sillä eihän muuten koskaan saisi tietää toisen tunteista. Siinä, että tunnustaa tunteensa ihastuksen kohteelle, ei voi menettää mitään. Voi ainoastaan saada, vähintäänkin uuden kokemuksen, ehkä ihanan romanssin ja uuden ihmissuhteen.

Usein ihastuessa ihminen miettii; mitä ihastuksen kohde mahtaa minusta ajatella? Olenko riittävä, olenko tarpeeksi hyvännäköinen tai hauska? Pitääköhän se minua ihan tyhmänä? Epävarmuuden ja epäilysten kannattaa antaa tulla ja mennä eikä jumittua niihin pitkäksi aikaa. On hyvä rohkaista mielensä ja muistaa, että on arvokas ja ihana juuri sellaisena kuin on.

Täytyy myös hyväksyä, että joskus vastaan tulee pettymyksiä, kun vastapuolen tunteet eivät kohtaa omia. Mustasukkaisuuden, kateuden ja epätoivon tunteita saattaa nousta. Silloin saa surra ja olla omissa oloissaan, mutta jonkin ajan kuluttua on myös hyvä jutella jonkun ystävän tai luotettavan ihmisen kanssa. Ikävien tunteiden kanssa ei kannata jäädä yksin. Surun keskeltä voi nousta hiljalleen eteenpäin kohti uusia elämänkokemuksia. Kaikista kokemuksista oppii aina jotakin.​

Rohkeutta yhteydenottoon!

Terveydenhoitaja Leena