Hei!
Olen lukion toisella oleva tyttö ja täytän huhtikuussa 18 vuotta. Asun vanhempieni kanssa ja minulla on yksi yli 10 vuotta vanhempi isoveli, joka on muuttanut pois kotoa jo ollessaan alaikäinen ja siitäkin on jo aikaa, joten emme ole kovinkaan läheisissä väleissä. Vietän todella paljon aikaa yksin, sillä isälläni on matkustelua vaativa työ ja äitini on jatkuvasti töissä, joten heitä ei kotona paljoa näy. He myös matkustavat paljon tai viettävät aikaa mökillämme neljän tunnin ajomatkan päässä kotoamme. Aikana, jolloin he ovat poissa viestittelemme paljon ja koen tällöin, että olemme hyvissä väleissä keskenämme. Heidän kuitenkin saapuessaan takaisin kotiin minuun iskee ahdistus, sillä ehdin helposti muutaman päivän aikana aina tottumaan yksin olemiseen. Heidän saapuessaan kotiin saatan tulla ärtyneeksi, sillä minusta tuntuu, että tietyllä tapaa sotkevat sen mitä minä heidän poissa ollessaan olen itse saanut kotona aikaiseksi.
Tämä hiertää välejämme, enkä koskaan ole tullut äitini kanssa toimeen. Niin kuin aikaisemmin mainitsinkin, koen suhteemme olevan läheisempi silloin kun emme vietä paljoa aikaa saman katon alla. Käyn koulukuraattorilla säännöllisesti puhumassa kodin tilanteesta, sillä kotona on tapahtunut paljon asioita, jotka ovat vaikuttaneet mielialaani negatiivisesti. Olen jo monen vuoden ajan pohtinut omaan asuntoon muuttamista täytettyäni 18 vuotta. Tilanne on monella tapaa monimutkainen, sillä isäni ei tahdo minun asuvan yksin eikä kumpikaan tunnu kestävän ajatusta kahdestaan asumaan jäämisestä. Tiedän, että minun on turha mainita heille asiasta ennen kuin olen täysin varma saamistani tuista jne. Tämän virheen olen joskus aikaisemmin tehnyt ja sain osakseni vähättelyä "et sinä pärjää, kun et saisi tukia ja joutuisit töihin" jne. He eivät siis haluaisi minun muuttavan. Tiedän, että pärjään tietyllä tapaa käytännön elämän osalta varmasti, sen verran paljon olen joutunut kotiamme hoitamaan sekä huolehtimaan vanhempieni asioista heidän ollessaan poissa kotoa. Olen aina ollut rahoistani tarkka ja siitä olenkin saanut vanhemmiltani tunnustusta.
Toinen juttu onkin sitten toimeentulo. Asuinpaikkakunnallani minulle sopivien asuntojen vuokrat ovat n.350-500e/kk. Minulla on lukion ohella työpaikka, jossa olen töissä viikonloppuisin ja lomilla. Minulla on säästössä rahaa ja palkkaa tulee noin 100-200e kuukaudessa (kesälomalla toki enemmän) ja tiedän, etten pärjäisi pelkästään säästämilläni rahoilla ja tuolla palkalla, joka vaihtelee kuukausittain. Kelan sivuilla olevilta laskureilta olen selvittänyt, että asumistukea voisin yksinasuvana täysi-ikäisenä saada hieman yli 300e/kk. Toinen juttu onkin sitten opintotuki. Laskurin mukaan voisin saada opintotukea n. 250e/kk, mutta tuon lisäksi laskuri ilmoittaa opintolainan valtiontakauksen määrän/kk? Jos haen opintotukea, onko minun tällöin pakko ottaa opintolainaa?
En tiedä Kelan tukien saamisesta paljoakaan, vaikka isoveljeni eli niillä muutaman vuoden. Häneltä en voi kysyä tästä asiasta, sillä tieto voi olla jo vanhentunutta ja pelkään myös hänen kertovan ajatuksistani vanhemmillemme, jotka pistäisivät kapulat rattaisiin heti alkuunsa. Uskon vanhempieni luota pois muuttamisen parantavan välejämme sekä vaikuttavan positiivisesti mielialaani ja opintoihini.
Siksi toivonkin apua näihin kysymyksiin. Olen yrittänyt etsiä netistä tietoa huonoin tuloksin enkä tiedä mitään muutakaan paikkaa, josta näitä kysymyksiä kysellä. Onko siis opintorahan vastaanottajan pakko ottaa myös opintolainaa? Entä eiväthän vanhempani voi pakottaa minua asumaan kotona 18 vuotta täytettyäni? Mitä minun on tehtävä, jos he eivät suostu kotoani pois muuttamiseen? Mistä voisi saada lisää apua näiden kaltaisiin kysymyksiin? Juuri muuttoa ja raha-asioita kun mietin.
Kiitos jo etukäteen vastauksesta! Toivon, että kysymykseni olivat tarpeeksi selviä ymmärrettäviksi.