Hei Pöh!

Kiitos viestistäsi. Kelan järjestämään vaativaan lääkinnälliseen kuntoutukseen ei ole oikeutta, jos on julkisessa laitoshoidossa. Lisää tietoa kuntoutuksesta ja myöntämisperusteista saat Kelan sivulta (avautuu uuteen välilehteen). Kannustan keskustelemaan sinua hoitavan lääkärin kanssa juuri sinun tilanteeseesi parhaiten sopivista hoitoratkaisuista. Hän on terveydenhuollon ammattilainen ja tuntee tilanteesi sekä pystyy tarkastelemaan terveys- ja hoitotietojasi. Voit kysyä ja keskustella hänen kanssaan esimerkiksi siitä, miten hän arvioi osastomahdollisuuden sopivan sinulle.

Kaikkea hyvää sinulle!

Lämpöisin terveisin, Riina | Nuortenelämä.fi

Hei, tässä asumisneuvoja Heidin vastaus sinulle:

Hei Mietintää!

Kiitos viestistäsi. Kerroit haluavasi muuttaa alaikäisenä yhteen täysi-ikäisen poikaystäväsi kanssa. Pohdit, miten kertoa asiasta vanhemmille ja miten muuttaminen onnistuisi. On hienoa, että haluat keskustella vanhempiesi kanssa asiasta, sillä tässä tilanteessa itsenäistyminen lähtee juuri siitä.

Alaikäisenä tarvitset luvan muuttamiseen vanhemmiltasi, joten on tosiaan hyvä lähestyä ensin heitä. Voit ottaa asian puheeksi rauhallisessa tilanteessa ja kertoa, että olet miettinyt itsenäistymistä ja omaan kotiin muuttamista. Ole valmis perustelemaan vanhemmillesi, miksi haluat muuttaa omaan asuntoon ja ennen kaikkea, miten aiot elättää itsesi. Alaikäisenä vanhempasi ovat vielä vastuussa sinusta, jonka vuoksi he saattavat olla hyvinkin tarkkoja näistä asioista.

Mieti valmiiksi, mistä saat rahaa ja millä maksat vuokran, sähkön, ruuan, vaatteet, mahdollisen HSL-lipun sekä muut elämisen kulut. Kannattaa myös miettiä valmiiksi, mitä teet ja kehen olet yhteyksissä, mikäli asumisen aikana tulee jokin ongelmatilanne (rahat eivät riitä, yhteiselo ei onnistukaan jne). Todennäköisesti vanhempasi tulevat kysymään juuri näistä asioista, sillä he haluavat varmistaa pärjäämisesi.

Suosittelen tutustumaan Nuorisoasuntoliiton Asumisen ABC-sivuihin (avautuu uuteen välilehteen) ja tekemään suunnitelmaa paperille ennakkoon. Kun olet suunnitellut omaan kotiin muuttamista, voit ottaa asian puheeksi vanhempiesi kanssa. Poismuuttamisella ei kuitenkaan kannata missään vaiheessa uhkailla vanhempia, sillä se ei auta tilanteeseen. Mikäli vanhempasi eivät halua juuri sillä hetkellä keskustella asiasta, anna heille tilaa ja aikaa miettiä tätä. Voit sitten yrittää ottaa asian puheeksi taas sopivammalla hetkellä. Tarvittaessa voit myös ehdottaa heille, että hoitaisit vaikka perheen ruokaostokset/pyykinpesun/siivoamisen ym. kuukauden ajan, jolloin he näkisivät sinun osaavan ottaa vastuuta asumiseen liittyvästä arkielämästä.

Toivon sinulle kaikkea hyvää tulevaan ja onnea muuttamiseen sitten, kun se on ajankohtaista!

Terveisin, Heidi (asumisneuvoja) – Nuortenelämä.fi

Heippa Perkeleen vätys!

Ihan ensiksi haluan kertoa, että jo pelkästään nimimerkkisi lukeminen sai minussa aikaan myötätuntoa. Viestiä lukiessani tunne vahvistui ja herätti monenlaisia ajatuksia. Kerrot heti viestin alussa, että koulu on alkanut käydä liian raskaaksi ja tuomio tuntuu kestävän loputtomasti. Kerrot puurtaneesi kovasti läpi yläasteen ja saaneesi hyvän todistuksen, joka ei lopulta tuottanutkaan sinulle tyydytystä. Kerrot, että opetetut asiat unohtuivat muistista kokeiden jälkeen ja se alkoi vituttaa sinua.

Nyt, kun olet löytänyt oppimisen riemun lukemalla ja katsomalla dokumentteja omassa tahdissasi ja niistä asioista, joista olet aidosti kiinnostunut, vie lukio aikaa ja energiaa. Olet hienosti oivaltanut arvojen merkityksen elämässäsi ja kerrotkin, miten omaehtoinen oppiminen on sinulle itseisarvo ja lukio puolestaan välinearvo hyviin numeroihin. Kuvaat myös osuvasti niitä paineita, joita jo yläasteen ja toisen asteen opinnoissa on siitä, että pitäisi saada hyvä todistus, jotta pääsee hyvään jatko-opintopaikkaan ja ikään kuin se olisi osoitus siitä, että on oppinut paljon. Mietit, mikä tilanteessasi voisi auttaa, ja tuot esille kaksi vaihtoehtoa, joista toinen on selviytyminen oppivelvollisuuden läpi ja toinen koko koulusysteemin muuttaminen ihan erilaiseksi. Ihailen paloasi ja tarmoasi kertomaasi kohtaan ja toivon todella, että pääset haluamallasi tavalla ja arvojesi mukaisesti vaikuttamaan oppimisen ja koulusysteemin maailmassa.

Puhut viestissäsi arvoista. Arvot ja motivaatio kulkevat käsi kädessä; sisäinen motivaatio kumpuaa meille tärkeistä arvoista ja tavoitteista ja se tuottaa sisäistä mielihyvää. Voi olla, että koet parhaillaan arvoristiriitaa; koulussa opetettavat asiat ja tehtävät eivät tunnu sinulle merkityksellisiltä ja arvokkailta, joten sinulla on vähemmän motivaatiota niiden tekemiseen kuin omaehtoiseen oppimiseen aiheista, jotka kiehtovat ja kiinnostavat sinua. Siitäkin huolimatta, että aiheet ja oppiaineet ovat samoja niin omaehtoisessa oppimisessasi kuin lukio-opinnoissasikin. Arvoristiriita voi aiheuttaa esimerkiksi stressiä, paineita ja vaikeuksia toimia.

Oletko jutellut näistä asioista ryhmänohjaajasi tai opinto-ohjaajan kanssa? Voisikohan olla mahdollista lisätä omaehtoisuutta opintoihini, toki lukion opetussuunnitelma huomioiden? Myös koulukuraattori ja koulupsykologi ovat sitä varten, että heidän kanssaan voi jutella mieltä painavista asioista, olivat ne kuinka pieniä tai suuria tahansa. Olisi todella tärkeää, että voisit kokea myös lukio-opinnot riittävän mielekkäinä, jotta tehtävä, koe ja päivä ei tuntuisi pelkältä puurtamiselta.

Miten sinulla menee muuten elämässä? Onko sinulla muita harrastuksia, tapaatko kavereita, ulkoiletko? Riittävä uni ja syöminen myös edesauttavat jaksamista, niin opinnoissa kuin elämässä muutenkin. Nämä ovat sinulle mahdollisesti jo tosi tuttuja asioita, mutta meille kaikille niin tärkeitä huomata omassa elämässä.

Toivon sinulle valoisaa alkanutta uutta vuotta ja kaikkea hyvää!

terkuin, Liisa Byströmin Ohjaamosta

Ps. Ei sinusta kyllä saa vätystä tekemälläkään!

Heippa Urheilija!

Kiitos viestistäsi. Kerrot, että sinulla on nettikaveri, jonka kanssa viestittelet säännöllisesti. Tuot viestissä esille, että sinä olet useimmiten aloitteellinen viestien lähettämisessä ja että ystäväsi vastailee niihin iloisen oloisesti ja kyselee myös sinun kuulumisiasi. Pohdit, että tilanne voisi jonkun toisen mielestä tarkoittaa sitä, ettei ystävääsi kiinnosta tarpeeksi, ja toisaalta sitä, että tunnistaisit kyllä, mikäli tilanne olisi sellainen. Ystäväsi on kertonut olevansa introvertti ja kiireinenkin, ja mietit, voisiko sillä olla vaikutusta asiaan. Kysyt, kannattaako asia ottaa puheeksi vai antaa vain olla, kun ystävyys sujuu hyvin ja molemmat siihen panostatte.

Tuot esille tärkeää pohdintaa vastavuoroisuudesta, joka on ystävyydessä ja yhteydenpidossa useimmille tärkeä asia. Vastavuoroisuus on läsnä kaikissa ihmissuhteissamme. Vastavuoroisuudessa on kyse tasapuolisuuteen pyrkimisestä, mutta se ei suinkaan tarkoita sitä, että esimerkiksi teidän kahden viestinnässänne aloitteellisuuden pitäisi mennä tasan. Mietit, kannattaako asia ottaa ystäväsi kanssa puheeksi vai vaan antaa olla. Voisitkohan tutkailla omia tunteitasi, toiveitasi ja tarpeitasi viestittelynne ja ystäväsi suhteen? Mikäli huomaat kokevasi esimerkiksi pettymyksen tunteita siitä, että useimmiten sinä olet viestien lähettäjä ja aloitteen tekijä, olisi hyvä kertoa kokemuksestasi myös ystävällesi. Toisaalta jos huomaat, että tilanne on sinulle aivan ok, voit hyvin jatkaa viestien lähettämistä entiseen tapaasi.

Aina omien tunteiden ja ajatusten tunnistaminen ei ole helppoa. Mitä hankalammasta tunteesta on kysymys, sitä vaikeampaa sen tunnistaminen ja nimeäminen voi olla. Myös omista tunteista kertominen toiselle ihmiselle voi tuntua hankalalta. Se on luonnollista ja ymmärrettävää. Jos huomaat ajattelevasi ja tuntevasi, että toivoisit esimerkiksi lisää vastavuoroisuutta ystävyyteenne ja viestittelyynne, sinun kannattaa kirjoittaa siitä ystävällesi. Kiva tapa on kertoa, miltä sinusta tuntuu ja esittää ystävälle konkreettinen pyyntö tai toive. Se voisi olla esimerkiksi toive siitä, että ystäväsi kirjoittelisi sinulle vähän useammin.  

Toivon sinulle mukavaa alkanutta uutta vuotta!

terkuin, Liisa Byströmin Ohjaamosta