Lisää uusi kommentti

Uusimmat kysymykset

Täältä löydät Kysyttävää-palstan viimeisimmät kysymykset sekä niihin tulleet kommentit ja vastaukset.

Sivut

Miestenpuku ylioppilasjuhliin

Hei! Olen tälläinen omaa sukupuolta pohtiva nuori aikuinen, joka kokee ehkä enemmän olevansa mies kun nainen.
Minulla on suuri haave saada ensimmäinen miestenpuku ensi kevään ylioppilasjuhliin, mutta mua pelottaa miten muut suhtautuis siihen. Vaikka mun vanhemmat on sanonu että ei oo erikseen tyttöjen tai poikien juttuja ja kaikki saa tehä sellasii juttui mistä tykkää. Mut silti pelottaa että jos ne ei hyväksykään ja jää ne juhlat sen takia juhlimatta. Ja sinne tulee myös muitaki sukulaisia, joten sit pelottaa että jotku saattas ihmetellä ja kyseenalaistaa.

Vaikka oonkin aikuinen ja saan pukeutua miten itse haluan, mutta jännittää silti, koska onhan puketuminen iso osa juhlaa.

Kommentoi
Näytä vastaukset

Nuortenelämä.fi vastaa

Hei EL,

Kiitos kysymyksestäsi. Kerrot pohtivasi omaa sukupuolta ja mietit miestenpuvun pukemista ensi kevään ylioppilasjuhliin. Kerrot, että miestenpuvun saaminen juhliisi on suuri haaveesi. On hienoa, että haluat juhlapäivänäsi pukeutua hienosti, sellaisella tavalla, joka sinua ilmentää. Oletko keskustellut sukupuolen pohdinnastasi vanhempiesi tai läheistesi kanssa. Auttaisiko se hälventämään pelkoja? Asian puheeksi ottaminen voi tuntua hankalalta. Jos sinulla on joku, jonka kanssa olet jo asiasta jutellut, voisitko ottaa hänet "henkiseksi tueksi" tilanteeseen? Jos asian puheeksi ottaminen tuntuu liian vaikealta, voisitko vaikkapa kirjoittaa vanhemmille tai toiselle heistä kirjeen, jossa kertoisit asiasta?

Usein sukupuolet luokitellaan kapeasti kahteen syntymäsukupuoleen. Tästä normista poikkeaminen voi aiheuttaa hämmennystä ja ihmettelyä lähipiirissä. Jokaisella on kuitenkin oikeus ilmentää sukupuoltaan niin, että se tuntuu omalta. Auttaisiko, jos ennen juhlia kokeilisit etukäteen eri pukeutumistyylejä ja valmistautuisit tilanteeseen ennen jo juhlia? Myös vanhempien kanssa omasta asusta puhuminen ja yhdessä vaihtoehtoihin tutustuminen saattaa auttaa. Silloin ehkä sinäkin pystyisit nauttimaan juhlapäivästäsi ilman ylimääräistä jännitystä.

Jos haluat tulla juttelemaan aiheesta, voit varata ajan esimerkiksi Byströmin ohjaamon seksuaalineuvontaan torstaisin 12-15. Voit varata ajan soittamalla tai laittamalla viestiä numeeroon 050 599 2293. Voit myös ottaa meihin yhteyttä verkkosivultamme löytyvällä yhteydenottolomakkeella: Nuortenoulu.fi/byström. Seksuaalineuvonnassa voi halutessaan asioida nimettömänä. Tietoa sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyen löydät verkkopalvelustamme.

Myös valtakunnallinen Sinuksi tuki- ja neuvontapalvelu auttaa sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvissä kysymyksissä puhelimitse, chatissa ja verkkopalvelussa. Löydät palvelun yhteystiedot alla olevista linkeistä.
Sinuksi puhelin- ja verkkopalvelu
Sinuksi chat

Terveisin,

Sanna, seksuaalineuvoja I Byströmin Ohjaamo, Oulu

Apua seksuaalisen suuntautumisen kanssa

Olen siis 14-vuotias tyttö ja mua on siis jo pitkään mietityttänyt seksuaalinen suuntautumiseni. Mulla on ollut noin päälle kymmenen ihastusta elämän aikana, ja heistä kaksi on ollut tyttöjä, loput poikia (osa pojista ennemminkin kiinnostuksia).Ja lisäksi monia julkkisihastuksia, poikia. Katson vain poikia romanttisessa mielessä, mutta en koskaan puhu pojille. Olen aina sanonut itseäni heteroksi, koska se on tuntunut helpommalla ja sopivammalta, mutta en voi lakata ajattelemasta, että entä jos olenkin bi. Ihastun pojissa yleensä vain ulkonäköön ja välillä luonteeseen, mutta en ole kiinnostunut pojista seksuaalisesti. En ole kiinnostunut myöskään tytöistä sillä tavalla, mutta tyttöjen keho kiinnostaa kuitenkin enemmän, miesten kehoja en halua katsella. Ongelmani on siis se, että en halua olla hetero. Melkein kaikki kaverini ovat biseksuaaleja tai homoja ja pelkään, että he pitävät minua jotenkin huonompana, koska en kuulu lqbtg+ - yhteisöön. Rakastan lgbtq:ta ja haluaisin todella, että minut nähtäisiin osana sitä. Mutta pelkään, että tunteeni tyttöihin ovat olleet feikkejä, ja ne ovat johtuneet siitä, etten halua olla hetero. Tunsin toisen kohdalla kateutta, kun hänellä oli toinen ihastus ja olin aina viivana avaamassa hänen viestiään. Toinen käy samoissa treeneissä ja yritän päästä hänen parikseen, saada katsekontaktin ja olen tosi kateellinen, kun joku puhuu hänelle. Ovatko nuo todellisia tunteita? Ja voinko olla biseksuaali, vaikka pidän pojista enemmän? Tiedän, että olen itsekäs kun haluan olla biseksuaali tuosta syystä. Ja tiedän, että jokaisella on itsemäärittelyoikeus, mutta mä todella haluan apua ja tarkan määritelmän sille, mikä mä olen. Kiitos jos autat!

Kommentoi
Näytä vastaukset

Nuortenelämä.fi vastaa

Moi. Seksuaaliterapeutti Outi vastaa:

Hei!

Kiitos kysymyksestäsi. Pohdit siinä mahdollista biseksuaalisuuttasi, ja erilaisia tunteitasi tyttöjä ja poika kohtaan.

Ensiksi haluan sanoa, että rakkaus, seksuaalisuus ja kiintymys ovat yhtä arvokkaita riippumatta siitä, kohdistuvatko ne samaa vai jotain muuta sukupuolta olevaa ihmistä kohtaan. Monelle voi olla tärkeää löytää itseä kuvaava sana, jolla voi itselleen ja muille avata kokemiaan tuntemuksia. Omasta seksuaalisesta suuntautumisesta ja sukupuoli-identiteetistä käyttämäsi termi on kuitenkin itsemäärittelyasia, eli vain sinä voit kuvata itseäsi jollain sanalla – halutessasi – mutta muut eivät voi tehdä sitä puolestasi. Määrittelemättömyyskin voi muodostaa oman identiteetin sisällön: jotkut kutsuvat itseään vain termillä queer, ei-hetero tai sateenkaareva, mikä ei kerro identiteetistä muuta kuin sen, että heterous/cissukupuolisuus ei tunnu omalta jutulta. (Cissukupuolinen tarkoittaa henkilöä, joka on samaa mieltä syntymässä annetusta sukupuolimäärittelystä eli siitä, onko hän tyttö tai poika. Suomessa ei valitettavasti ole vielä muita virallisia sukupuolimäärityksiä.)

Kaikki seksuaaliset suuntautumiset (mm. aseksuaali, hetero, homo, lesbo, bi/pan) ja sukupuoli-identiteetit (esim. cisnainen, transnainen, muunsukupuolinen, intersukupuolinen, joustava, sukupuoleton) ovat yhtä hyviä ja aivan tavallisia. Voit lukea määritelmistä enemmän Turvallisen kaapista ulostulon oppaasta, johon löydät linkin tämän tekstin loppupuolelta. Kannattaa myös muistaa, että Suomessa on voimassa Yhdenvertaisuuslaki, joka takaa, että ketään ei saa syrjiä seksuaalisen suuntautumisen perusteella ja Tasa-arvolaki, joka taas puuttuu sukupuoli-identiteetteihin liittyvään syrjintään.

Ehkä vähemmän tunnettua on, että suuri osa meistä tekee seksuaalisen suuntautumisen lisäksi selvän rajan sen osalta, kehen tuntee romanttisia tunteita tai parisuhdekiinnostusta. Niistä muodostuu henkilön oma romanttinen suuntautuminen (mm. a-, hetero-, homo-, bi/panromanttinen). Tällaiset tunteet tai kiinnostus eivät välttämättä johda seksiin, vaan seksuaalinen suuntautuminen voi olla sen sijaan erikin. Monille meistä romanttinen ja seksuaalinen suuntautuminen saattavat mennä samaan suuntaan, mutta osa tunnistaa näiden tasojen erot selkeästi - siten että tuntee vahvoja ihastumisen ja rakastumisen tunteita jotakuta kohtaan ilman seksuaalista mielenkiintoa, ja toisaalta joku taas saattaa olla seksuaalisesti hyvin kiinnostava, mutta romanttinen tunneside ei ole niin läsnä. On siis täysin mahdollista olla esim. heteroromanttinen biseksuaali, mikä tarkoittaisi henkilöä, joka viihtyy pari/monisuhteessa (tai muussa romanttiseksi luokitellussa suhteessa) eri sukupuolta olevian kanssa, mutta seksuaalisesti miehet ja naiset kiinnostavat yhtä lailla. Voi olla myös vaikkapa biromanttinen homoseksuaali eli henkilö, joka ihastuu naisiin ja miehiin, mutta jolle vain oma sukupuoli on seksuaalisesti kiinnostava. Nämä siis vain esimerkkeinä - kaikki yhdistelmät ovat mahdollisia ja voit jäädä pohtimaan niitä omalla kohdallasi, jos se tuntuu tarpeelliselta.

Seksuaalinen ja romanttinen suuntautuminen eivät ole ”tuomioita”, joita voimme itsellemme ja toisillemme jakaa. Erilaisia identiteettejä on lupa pohdiskella ja kokeilla - se kuuluu elämään. Sopiva ja oikea löytyy kyllä jossain vaiheessa tai sitten määrittelemättömyys voi sopia itselle parhaiten. On ihan OK olla tietämätön ja kannattaa pysyä avoimena uusille ajatuksille ja kokemuksille. Tärkeintä on, että ei suostu painostukseen seksuaalisuuden herkällä alueella vaan kuuntele itseäsi ja mene halutessasi turvallisesti, omassa tahdissa ja toisten suostumusta kunnioittaen kohti itseä kiinnostavia ihmisiä ja tilanteita. Osa tietää pienestä saakka, että he ovat jotenkin "erilaisia" ja myöhemmin ymmärtävät, että tunne johtui vaikkapa homoseksuaalisuudesta. Monet havahtuvat suuntautumiseensa murrosikäisenä tai aikuisuuden kynnyksellä, mutta osa pohtii asiaa vielä eläkeiässä. Mihinkään ei siis ole kiire.  Monelle oman määritelmän, identiteetin tai lokeron selviäminen on kuin löytäisi kotiin, mutta matkallakin voi olla ihan mukavaa :-)

Romanttinen ja seksuaalinen suuntautuminen eivät myöskään ole asioita, joita voisi ”lyödä lukkoon” tietyn ikäisenä vaan ihminen saattaa löytää itsensä myös odottamattomista tilanteista epätodennäköisten ihmisten kanssa, jos muut palaset jostain syystä loksahtavat kohdalleen. Monella seksuaalisuuteen liittyy tällaista joustavuutta – ei toki kaikilla. Kiinnostus, identiteetti ja toiminta ovat erillisiä asioita, joten omaa identiteettiä ei tarvitse lähteä rakentelemaan uudestaan, jos se ei tunnu tarpeelliselta, vaikka itsestään löytäisikin jotain uutta. On tärkeä tiedostaa, että seksuaalista suuntautumista ei kuitenkaan pysty tietoisesti ja tarkoitushakuisesti muuttamaan tai päättämään kenestä kiinnostuu tai ei kiinnostu. Tästä syystä ns. eheyttäminen eli toisen identiteetin muuttamiseen pyrkivä toiminta on henkistä väkivaltaa. Biseksuaalisuudessa on hyvin tavallista, että jokin sukupuoli kiinnostaa enemmän tai eri tavalla kuin toinen – tämä saattaa myös vaihdella läpi elämän. Riittää, että oma identiteettimääritelmä tuntuu itselle kotoisalta. Mikä muuttuisi, jos osaisit määritellä suuntautumisesi tarkalleen? Voisiko tämä nykyinenkin tilanne olla ihan hyvä?

LGBTIQA+-yhteisöön kuulumiselle ei olekaan näin mitään kriteereitä (edellytyksiä). Tuo viimeinen A-kirjain viittaa sekä aseksuaaleihin että sanaa ”allies” eli liittolaiset. Sinulla ei siis tarvitse olla varmuutta omasta identiteetistäsi voidaksesi olla kotonasi sateenkaaren alla. Sinulla ei myöskään ole mitään velvollisuutta kuvat identiteettiäsi kenellekään, jos et halua. Esimerkiksi Setan (Suomen valtakunnallinen sateenkaarijärjestö) tapahtumissa ja vertaistukiryhmissä kukaan ei tule kysymään, miksi olet täällä tai mikä identiteettisi on. Kuten sanottua, itsemäärittelyoikeuteen kuuluu myös oikeus olla määrittelemättä. Kasvamisesi ja seksuaalinen kehittymisesi ovat vielä ikäsikin puolesta kesken, joten moni muukaan ei osaa tuossa iässä määritellä itseään edes itselleen – eikä tarvitsekaan.

Monille asiakkaalleni tutustuminen assertiivisiin oikeuksiin eli lupaan olla jämäkkä on ollut silmiä avaava kokemus. Et ole kenellekään mitään selityksiä velkaa. Tutustu assertiivisuuteen enemmän täällä: https://www.nyyti.fi/opiskelijoille/opi-elamantaitoa/sinulla-on-itsetuntoa/jamakkyys-omien-oikeuksien-puolustamista/ . Kannattaa lukea myös Turvallisen kaapista ulostulon oppaamme, jossa on paljon perustietoa sateenkaariteemoista: https://www.pirkanmaanseta.fi/wp-content/uploads/2014/05/Sinuiksi_tuleminen_ulostulo-opas-2017.pdf

Toivon, että osaat iloita itsestäsi ja olla sinut itsesi kanssa, ja että saat elää ymmärtävässä ja hyväksyvässä ympäristössä, joka kannusta sinua olemaan aidosti oma itsesi - mitä sen sitten huomaatkaan olevan. Muista, että olet paras itsesi juuri sellaisena kuin olet. Tsemppiä ja kaikkea hyvää! :-)

Jos jokin asia jäi mietityttämään, niin olethan yhteydessä päivystykseemme ma klo 19-20 tai to klo 13-14 puh. 044 988 5090 tai lähetä sähköposti neuvontapalvelu@sinuiksi.fi. Palvelemme asiakkaita nimettömiä ja apumme on asiakkaalle ilmaista (puhelinsoitosta toki menee normaali operaattorin maksu).

Yst. terv.

seksuaaliterapeutti Outi Santavuori

Sinuiksi-palvelu

Miten pois noidankehästä?

Miten pääsisin pois asumisyksiköstä muuttamaan omilleni, niin että pärjäisin varmasti itsenäisessä asumisessa hyvin? Ja voisiko henkilökohtaisesta avustajasta olla minulle siinä asiassa hyötyä?

Kommentoi
Näytä vastaukset

Nuortenelämä.fi vastaa

Hei nimimerkki Ansassa! 

Kiitos viestistäsi. Henkilökohtaiset valmiudet pärjätä itsenäisesti yksin asuessa vaihtelee ihmisten välillä. Joillekin itsenäinen asuminen ei tuota haasteita, mutta jotkut tarvitsevat tukea, jotta itsenäinen asuminen sujuisi ja arki olisi hallussaSekin vaihtelee ihmisten välillä, että mihin itsenäisen asumisen osa-alueisiin tukea tarvitsee ja millaista tukea ja kuinka paljon.  

Tukea voi tarvita esimerkiksi terveydestä ja hyvinvoinnista, hygieniasta, siisteydestä, kodin askareista, vuokrasta ja muista raha-asioista, opinnoista, vuorokausirytmin toteutumisesta tai vaikkapa ruokailuista huolehtimiseen. Joillekin henkilökohtaisesta avustajasta on paljonkin hyötyä itsenäisessä asumisessa. En valitettavasti osaa sanoa, olisiko siitä juuri sinulle hyötyä, koska en tunne tilannettasi ja tuentarpeitasi. 

Voit halutessasi käydä läpi Nuorisoasuntoliitto NALin Asumisen ABC –sisältöjä ja perehtyä, mitä kaikkea on hyvä huomioidakun muuttaa omilleenMitä itse ajattelet, mihin asioihin tarvitsisit eniten tukea, jos muuttaisit pois asumisyksiköstä?  

Kannustan sinua ottamaan rohkeasti puheeksi pohtimasi asiat asumisyksikkösi henkilökunnan kanssa. He tuntevat tilanteesi ja osaavat auttaa sinua eteenpäin pohdinnoissasi. Heiltä saat myös tietoa, millaisia erilaisia tukimahdollisuuksia sinulla on, jos muutat omillesi.  

Tsemppiä ja mukavaa syksyä! 

Lämpimin terveisin, Riina | Nuortenelämä.fi  

Mitä mun pitäs tehä?

Mitä mun pitäs oikein tehä? Mulla on yks kaveri joka on alkanut vältellä mua. Ollaan tunnet joku 14 vuotta, mä en tajua. Oonkohan mä tehnyt jotain? Se ei enää puhu mulle ja koulussa samoilla tunneilla hän ei suostu edes tekemään paritöitä, vaikka opettaja määräisikin parit. Oon yrittänyt puhua sille muttei se suostu kuuntelemaan. Mun kysymys tosiaan on: Mitä mun pitäs tehä?

Kommentoi
Näytä vastaukset

Nuortenelämä.fi vastaa

Hei nimimerkki sirkku! 

Kiitos kysymyksestäsi. Ikävä kuulla, että pitkäaikainen kaverisi on alkanut vältellä sinua.. Hienoa kuitenkin, että yrität korjata asiaa ja olet yrittänyt puhua hänelle.  

Toisen ajatuksista ei oikein voi varmuudella tietää, jos hän ei niistä itse kerro. Kannustan siis vielä kokeilemaan, saisitko häneen puheyhteyden. Toinen vaihtoehto on, että laitat hänelle viestiä ja kysyt suoraan, mistä muutokset hänen käyttäytymisessään johtuu. Joillekin voi olla helpompi kirjoittaa kuin puhua omista ajatuksista ja tunteista. Voit halutessasi samalla kertoa hänelle, mitä hän sinulle merkitsee ja että et halua ystävyytenne päättyvän.  

Asiasta kannattaa puhua oman kokemuksen kautta ja välttää syyttelemistä, jotta keskustelu sujuisi mukavammin. Kaverisuhteissa tulee välillä vastaan hankalia tilanteita ja riitojakin, mutta niistä kyllä selvitään. Parhaimmillaan vastoinkäymiset vahvistavat kaverisuhdetta, kunhan ne käsitellään hyvin. Ongelmatilanteissa on hyvä keskustella yhdessä, mistä tilanne sai alkunsa, mitä sille on tehtävissä ja kuinka tästä eteenpäin. 

Tukea tilanteen selvittämiseen voit saada Hyvä kysymys –palvelun tietoartikkelista. 

Toivottavasti saatte keskusteltua asian halki ja välinne palaa normaaliksi. 

Lämpimin terveisin, Riina | Nuortenelämä.fi  

Omaan kotiin muutto sisaruksen kanssa

Olen itse 16. vuotias lukiolais tyttö ja siskoni on 15. vuotias ja käy peruskoulun viimeistä luokkaa. Kotona isän ja pikkusiskoni suhde ei toimi millään tavalla ja äidin kanssa emme ole kovin läheisiä. Haluaisimme muuttaa yhdessä omaan kotiin, mutta raha-asiat huolestuttavat. Miten maksamme vuokran ja ruuat? Puhelin-, sähkö- ja vesilaskut?

Kommentoi
Näytä vastaukset

Nuortenelämä.fi vastaa

Hei nimimerkki nommu! 

Kiitos viestistäsi. Hienoa, että otatte selvää teitä mietityttävistä asioista. Alaikäisenä kotoa pois muuttamiseen tarvitaan vanhempien suostumus. Vanhemmillanne on oikeus ja velvollisuus huolehtia teitä koskevista asioista siihen saakka, kun täytätte 18. Vanhemmillanne on elatusvelvollisuus eli he ovat viime kädessä vastuussa esimerkiksi siitä, että kaikki normaaliin elämiseen tarvittavat kulut tulee maksettua 

Lisäksi pienituloisten on mahdollista saada Kelalta tukea asumiseen ja opintoihin tietyissä tilanteissa. Peruskouluopintoihin ei kuitenkaan myönnetä tukia, vaan vasta toisen asteen opintoihin, kuten lukio-opintoihin. Tukien määrään vaikuttaa esimerkiksi vanhempien tulot ja asunnon vuokra, jos kyseessä on vuokra-asunto. 

Monet toisen asteen opiskelijat tekevät ilta-, viikonloppu- ja/tai keikkatöitä opintojen ohessa ja saavat siten lisätienestiä helpottamaan opiskelijabudjettia. Tärkeää on kuitenkin keskittyä ensisijaisesti opintoihin ja kiinnittää huomiota omaan jaksamiseen. 

Eli jos muutatte pois kotoa, kuluista on vastuussa ensisijaisesti vanhempanne. Myös Kelalta on tilanteesta riippuen mahdollista saada tukea. Töiden tekeminen opintojen ohessa helpottaa raha-asioiden hoitamista.  

Kannustan siis juttelemaan asiasta vanhempienne kanssa. Kelan laskureiden avulla voitte vaikka yhdessä arvioida, mitä tukia ja missä määrin voisitte saada. Siirry tästä Kelan laskureihinVoitte olla myös suoraan yhteydessä Kelaan. 

Kotioloihin, perhesuhteisiin, hyvinvointiin ja omilleen muuttamiseen saatte siskosi kanssa maksutta tukea paikkakuntanne Ohjaamosta. Katso Ohjaamon sivulta lisätietoja. 

Lämpimin terveisin, Riina | Nuortenelämä.fi 

Yksin oleminen = yksinäisyys ?

Mun vanhemmat valittaa mulle tosi usein siitä, etten usein hengaa mun kavereitten kaa missää. Suurin osa mun kavereista on menny opiskelee ja asuu kaukana, osa tulee vaa viikonloppuisin takas tänne jos silloinkaa. En harrasta mitään missä voisin tutustuu mun ikäsiin ihmisiin, työkaverit on usein mua vanhempia eikä niistä tuu mun kaa ystäviä, ja en siis ite käy mitään koulua tällä hetkellä.

Mua itteäni ei kuitenkaa usein haittaa, etten oikee näe ihmisiä ja oo kavereitten kaa. Tykkään viettää aikaa yksin ja keskittyy tekemään asioita mistä tykkään. Mulle riittää ett nään kavereita kerran viikossa, jos sitäkää. Oon ollu tällanen jo monta vuotta, mutta silloin kävin viel kouluu ja näin ihmisii lähes joka päivä.

Oon kyll huomannu, että vaikka mä en oo itteni mielestä kauheen yksinäinen tai surullinen, nii ainaki koen kateellisuutta monii mun kavereita kohtaan. Ne on opiskelemassa uudessa paikassa, tapaa uusia ihmisiä ja alottaa uuden luvun niitten elämässä. Sillä välin mä oon samassa paikassa, kotona, enkä pysty missään tapaa uusii ihmisii. Must välil tuntuu, etten viitti ees kysyy niiltä jos ne haluis tavata joku päivä, ku niillä on nyt uusia kavereita, ei ne mua tarvii. Oon muutenki yleensä ollu se, joka keksii jotain tekemistä ja kysyy muilta jos ne haluis hengaa jossain, enkä aina ite jaksais olla se henkilö.

Onko huono asia, etten näe tarpeelliseks kauheesti viettää aikaa mun kavereitten kaa, ku tykkään olla yksin?

Kommentoi
Näytä vastaukset

Nuortenelämä.fi vastaa

Hei!  

Kiitos kysymyksestäsi. Jokainen meistä on ainutlaatuinen ja jokaisella on yksilölliset tarpeet sen suhteen, kuinka paljon viettää aikaa kavereiden ja muiden ihmisten kanssa. Toiset viihtyvät paremmin omissa oloissaan, toiset kaipaavat enemmän seuraa. Jokaisella meillä on oma lähipiiri - joillakin siihen kuuluu paljon kavereita, joillakin yksi tai muutama hyvä ystävä, toisilla taas eri kaveriporukoita.  

Ihmissuhteet ovat merkittäviä asioita elämässä. Tärkeää on tunnistaa millaiset ihmissuhteet tukevat ja lisäävät omaa hyvinvointia. Jos olet itse tyytyväinen omiin kaverisuhteisiisi tällä hetkellä, ei sinun tarvitse alkaa nähdä kavereitasi useammin tai hankkia uusia kavereita siksi, että joku muu niin suosittelee. Itselle tärkeitä kaverisuhteita on tietysti tärkeää vaalia ja ylläpitää - hyvät kaverit ovat ennen kaikkea rikkaus. 

Kavereiden kanssa vietetty aika yleensä vaihtelee elämän eri tilanteiden ja vaiheiden mukaan. Sekin on ok. Yksinäisyys ei ole sama asia kuin yksin oleminen. Voi viihtyä pitkiäkin aikoja yksin, vaikkei tuntisi yksinäisyyttä. On oikeastaan hieno asia ja taito, että viihtyy myös itsekseen. Yksinäisyyttä voi puolestaan kokea, vaikka olisi jatkuvasti ihmisten ympäröimänä. Jos kokee useinkin yksinäisyyttä, on silloin tärkeää hakea tilanteeseen positiivista muutosta. Hyvä askel on, että ottaa asian puheeksi jonkun kanssa. 

Itse loppujen lopuksi päätät, keiden kanssa vietät aikaa ja missä määrin ja että millaisia ihmissuhteita ylläpidät. 

Lisää tukea pohdintoihisi: 

Tietoa yksin olemisesta ja yksinäisyydestä: Mielenterveyden keskusliitto – Eroon yksinäisyydestä 

Lämpimin terveisin, Riina | Nuortenelämä.fi  

Niukentuneet kuukautiset

Hei, mistä voisi johtua että muutamat viime kuukautiseni ovat olleet paljon normaalia niukemmat? Syömisessä ei ole tapahtunut muutoksia. Olen kyllä liikkunut normaalia vähemmän viimeksi kuluneiden kuiden aikana. Kuukautiset ovat kyllä säännölliset mutta tämä yhtäkkinen muutos mietityttää. missä vaiheessa kannattaa ottaa yhteyttä ammattilaiseen?

Kommentoi
Näytä vastaukset

Nuortenelämä.fi vastaa

Hei! 

Kiitos kysymyksestäsi. Hienoa, että seurailet omia kuukautisia ja teet niihin liittyen havaintoja. 

Kuukautisissa tapahtuvat muutokset voivat johtua monenlaisista syistä. Esimerkiksi stressi voi aiheuttaa tavallista niukemmat kuukautiset. Muutokset kuukautiskierrossa ja –vuodoissa voivat myös johtua esimerkiksi hoitamattomasta seksitaudistaMyös esimerkiksi kilpirauhaseen liittyvät ongelmat (kuten kilpirauhasen vajaatoiminta) voivat oireilla niukentuneina kuukautisvuotoina. Lisäksi hormonaalisten ehkäisypillereiden käytön aloittaminen usein niukentaa kuukautisia. Syitä voi olla monia muitakin. Toisaalta, on myös normaalia, että joskus kuukautisvuodot ovat vähän tavallisesta poikkeavat ilman suurempaa syytä.  

Voit olla yhteydessä terveydenhuoltoon ja kysyä neuvontaa tilanteeseesi. Esimerkiksi terveysaseman terveysneuvonnassa sinua neuvotaan, onko tarvetta varata aikaa terveydenhuollon ammattilaisen vastaanotolle vai riittääkö toistaiseksi kuukautisten seurailu. Myös opiskelijaterveydenhuolto auttaa, jos olet opiskelija.  

Lämpimin terveisin, Riina | Nuortenelämä.fi  

Mitä Wilmalle tapahtui??

Okei, se toimi eilen päivällä vielä täysin normaalisti, mutta illasta asti ollu se ongelma ettei tän viikon työjärjestys enää näy.
En keksi mitään miksi en pääsis sitä kattoo.

Kommentoi
Näytä vastaukset

Nuortenelämä.fi vastaa

Moi! 

Kiitos viestistäsi. En valitettavasti tiedä, mitä Wilmalle tapahtui. Wilma ohjeistaa olemaan yhteydessä omaan kouluun (esimerkiksi koulusihteeriinniissä tilanteissa, kun havaitsee Wilmassa ongelmia. Jos ongelma siis jatkuu tai kohtaat Wilmassa jatkossa ongelmia, voit olla yhteydessä suoraan kouluusi.  

Mukavaa syksyä sinulle! 

Terveisin, Riina | Nuortenelämä.fi  

Mistä kysyn apua?

Hei olen 16v nuori ja haluan muuttaa omilleni mutta en tiedä mitä pitäisi tehdä soitanko kelaan ja kysyn raha-asioista vai teenkö suoraan asuntohakemuksen? Auttakaa en tiedä!

Kommentoi
Näytä vastaukset

Nuortenelämä.fi vastaa

Hei, kiitos kysymyksestäsi. Asumisneuvoja Sanna vastaa:

Alaikäisenä sinulla tulee olla vanhemman suostumus, jotta voit vuokrata asunnon. Vuokranantaja saattaa edellyttää, että vanhempi suostuu takaajaksi vuokranmaksulle, eli maksaa vuokran, mikäli vuokralainen ei sitä syystä tai toisesta maksa. Tästä on hyvä sopia jo ennen asunnonhakua, että suostuuko vanhempi vuokran takaajaksi ja kirjoittaa se myös asuntohakemuksiin.

Asunnon löytyessä voit hakea Kelasta yleistä asumistukea, sekä perustoimeentulotukea. Perustoimeentulotuen myöntämiseen vaikuttaa vanhempien tulot, sekä varallisuus ja Kela selvittää myös vanhempien mahdollisuudet huolehtia elatusvelvollisuudestaan, eli Kela ottaa yhteyttä myös vanhempiin. Jos opiskelet, voit hakea myös opintotukea. Kelan etuuksista voit tehdä suuntaa antavat laskurit täällä: https://www.kela.fi/laskurit . Voit myös halutessasi soittaa Kelaan ja kysyä tarkemmin neuvoja tukiin liittyen.

Terveisin, asumisneuvoja Sanna - Nuortenelämä.fi

KELA


Spitback Man?

Alko pelottaa, kun yks frendi kerto et sputbak man tulee tannE ku se sano sillee tai jtn, Ja sittwn joku zen kuski kans. Lukitsin oovenki ku ne on vissii aika vaarallisii henkilöit ja sit tarviin myös filips mankka kajari akuutti nippii 15 min tori säätöö ni peruin sen tilauksenki. Mut otin kahvinkeitti,mest töpselin irti ettei ne kuuntele mua tai sillee. Mite saan apua? Kontulan heporotat tukee mua täs asias. Mut meen syömää mun australialaist pekonii nyt et vastatka ku kerkeette. -Musta Jori

Kommentoi
Näytä vastaukset

Moi Jori.

Kiva, kun laitoit viestiä. Kuulostaa kyllä siltä, että sulla on nyt aika monta asiaa, jotka kaipais työstämistä. Ootko muuten työelämässä tai opiskeletko? Ja millaiset tukiverkostot sulla muuten on? Minkälaista apua / neuvontaa / tukea sä erityisesti toivoisit? Me Vantaan etsivässä nuorisotyössä tarjotaan tukea 16-28 vuotiaille työn ja koulutuksen ulkopuolelle oleville vantaalaisille. Meidät saa myös kiinni tästä numerosta, jos haluut soitella ja miettiä yhdessä eri vaihtoehtoja: 050 312 4372 

 

https://www.vantaa.fi/vapaa-aika/nuoret/tukea_neuvoa_ja_apua/etsiva_nuorisotyo

Anteeks, en ymmärtänyt.


Siis joo tää on pyöriny tää juttu jo kauan spitbackmanista. Tosi iso uhka yhteiskunnalle. Aika epäalffa jätkä mut kummiski semi ilkee ja koskettelee pelkkii tummii. Meissi on nyt tapellu spitbakmanin kaa vuodest ysiviis ja en oo vieläkää saanu tapettuu. Vetää vissii aina enne tappeluu jotai akuuttii nippii en sit tiiä.


Sivut