Lisää uusi kommentti

Hei nimimerkki hmh! 

Kiitos viestistäsi. On luonnollista ja hyväkin asia, että pohdiskelet ikäeroa seurustelusuhteessa. Viestisi perusteella tiedostat myös tilanteeseen liittyviä mahdollisia riskejä. 

Tilannetta voi tarkastella useasta näkökulmasta. 

Lain näkökulmasta teidän tasavertaiselle seurustelullenne ei ole estettä. On mahdollista seurustella, vaikka olisikin iso ikäero. Vaikka joku olisikin sitä mieltä, että se olisi outoa, seurustelu on suhteen osapuolten yhteinen päätös, eikä siinä tarvitse huomioida ulkopuolisten mielipiteitä. Kun osapuolet ovat suhteessa omasta vapaasta halustaan, se riittää vallan hyvin. Onkin olemassa ihan tavallisia, toimivia seurustelusuhteita, joiden osapuolet ovat eri ikäisiä, suurellakin ikäerolla. 

Jos ajattelee käytännön kannalta, ikäisesi elämäntilanne voi olla hyvin erilainen kuin 11 vuotta vanhemmalla, esimerkiksi asumisen ja oman talouden kannalta. Sillä saattaa olla vaikutusta suhteeseen. Toinen saattaa olla opiskelija ja toinen voi olla ollut työelämässä jo vuosia. Myös lähitulevaisuuden toiveet ja suunnitelmat saattavat poiketa eri ikäisillä paljonkin toisistaan. Näin ei silti välttämättä ole.

Jos kyseessä on iso ikäero, elämäntilanteiden lisäksi esimerkiksi mielenkiinnon kohteet voivat poiketa toisistaan suuresti, eikä välttämättä olla aina ’samalla aaltopituudella’. Voi myös olla niin, että iällä ei juurikaan ole merkitystä. 

Seurustelua pohtiessa on hyvä miettiä, mitä itse haluaa ja keskustella yhdessä, miten esimerkiksi arvomaailma ja tulevaisuudensuunnitelmat kohtaavat keskenään. Entäpä huumorintaju tai elämäntavat? Viestistäsi ymmärrän, että olette jo ainakin tulevaisuudesta keskustelleetkin. 

Olet oikeassa, että netissä on helppo feikata, kuka oikeasti on. Siksi onkin hyvä suhtautua aina sopivalla kriittisyydellä netissä tutuksi tulleeseen ja suunnitella mahdollinen livetapaaminen hyvin ja mieluiten julkiselle paikalle. Ja tosiaan kertoa omille vanhemmille ja vaikka ystävällekin, missä ja milloin tapaatte. Myös omat rajat on hyvä tunnistaa/selkeyttää itselle jo ennakkoon, jotta niistä on helpompi pitää kiinni sitten tapaamisessa. 

Seurustelusuhteita on monenlaisia ja parhaimmillaan eri ikäiset kumppanukset oppivat toisiltaan paljon ja avartavat toistensa maailmaa. 

Tärkeää on, että kuuntelet itseäsi ja teet niin kuin sinusta itsestäsi tuntuu hyvältä ja oikealta. Toki läheisten kanssa aiheesta keskustelemalla voi saada uusia näkökulmia ja tukea.

Katso Nuortennetistä lisää vinkkejä netissä tutuksi tulleen tapaamiseen (linkki avautuu uuteen välilehteen). Jos vanhempasi ovat huolissaan tilanteesta, voi tämän jutun läpikäyminen ja tapaamisesta keskustelu heidän kanssaan helpottaa huolta ja lisätä heidän ymmärrystään siitä, että osaat huolehtia turvallisuudestasi. 

Toivottavasti vastauksesta on sinulle hyötyä pohdinnoissasi.  

Kaikkea hyvää sinulle!  

Lämpöisin terveisin, Riina | Nuortenelämä.fi  

Hei nimimerkki Tulevasta kodista onnellinen. 

Kiitos kysymyksestäsi. Muuttoon onkin hyvä valmistautua muuttajan muistilistan avulla. 

Tässä kaksi muuttajan muistilistaa:  

1. Nuortenelämä.fi-palvelun Elävää elämää -tietoalueen Muuttajan muistilista 
2. Nuorisoasuntoliitto NALin Muuttajan muistilista (linkki avautuu uuteen välilehteen) 

Osoitteenmuutoksen voi tehdä Postin sivulla. Siirry tästä Postin sivulle ja lue lisää (linkki avautuu uuteen välilehteen).  

Tsemppiä muuttoon ja onnea uuteen kotiin!  

Lämpimin terveisin, Riina | Nuortenelämä.fi  

Hei! 

Kiitos viestistäsi. Huijarisyndrooma on siis psykologinen ilmiö ja ajatusvääristymä, jossa tunne oman osaamisen riittämättömyydessä ja sen “paljastumisesta” häiritsee, ahdistaa tai stressaa jatkuvasti. Omiin kykyihin ei uskota, vaikka niistä olisikin selviä todisteita. Tämä voi siis liittyä muuhunkin, kuin kouluun tai työhön. En kuitenkaan osaa sanoa, liittyykö tämä sinun kokemuksesi huijarisyndroomaan. Huomaan itsekin, että samoja piirteitä niissä on havaittavissa. 

Lääkärin tekemät diagnoosit perustuvat lääketieteelliseen tietoon, ja diagnoosin antamiseen onkin aina oltava perustelut. Viestisi perusteella tilanteessa on se hyvä puoli, että tunnistat elämääsi haittaavat oireet ja tiedostat diagnoosien olevan oikeita. 

Kerrot, että sinusta silti tuntuu, että et ansaitse hoitoa, koska et ole oikeasti tarpeeksi sairas. Tällainen ajattelutapa ei valitettavasti ole kovin harvinainen. Ajattelutavan taustalla voi olla esimerkiksi heikko itsetunto. Se saa joskus ajattelemaan, että oma elämä ei ole yhtä arvokas kuin muiden. Tämä voi johtaa ajatuksiin, että ei ole riittävän arvokas myöskään saamaan apua. Toisten tarpeiden ajatellaan olevan tärkeämpiä ja näin ne menevät omien tarpeiden edelle. 

Todellisuudessa kaikki ovat yhtä arvokkaita ja kaikilla on yhtäläinen oikeus apuun ja hyvään kohteluun. Apua voi ja kannattaa ottaa vastaan oli avuntarve pieni tai iso tai jotain siltä väliltä. 

Voit muistuttaa itseäsi tästä silloin, kun sinulla taas herää kriittisiä ajatuksia itseäsi, saamiasi diagnooseja tai sinulle tarjottua apua kohtaan. Muistuta itseäsi, että ne ovat vain sinun ajatuksiasi, eivätkä totuus.  

Omaa itsetuntoa voi tarkastella Nyytin Itsetunto-artikkelin avulla (linkki avautuu uuteen välilehteen). Nyytiltä löytyy artikkeli myös itsetunnon vahvistamisesta. Voit vahvistaa itsetuntoasi artikkelin vinkkien avulla (linkki avautuu uuteen välilehteen). Yksi vaihtoehto on käydä omaan tahtiin Elämäntaitokurssin jakso "Itsetuntemus ja itsetunto". Voit tutustua jaksoon Hyvä kysymys –palvelussa (linkki avautuu uuteen välilehteen).  

Hyvä itsetunto auttaa kokemaan oman elämän arvokkaana ja ainutkertaisena. Tällöin on helpompi ajatella, että ansaitsee hyvää kohtelua ja tarvittaessa apua. Itsetunnon vahvistaminen on ajatustyötä ja omaan itseen tutustumista ajan kanssa. Itsetuntoa voi vahvistaa kaikissa elämän vaiheissa. 

Seuraavan kerran, kun käyt lääkärillä, voit halutessasi ottaa pohdintasi puheeksi, jolloin lääkäri voi esim. tarjota sinulle lisää tietoa diagnooseistasi ja hoidosta, jotta saat vahvistusta sille, että kyseessä on ihan oikeat diagnoosit ja että sinulle tarjotaan tukea ja hoitoa ihan syystä.  

Myös puhuminen asiasta läheisten kanssa voi auttaa, kun saa muilta ehkä uusia näkökulmia, tukea tai kenties vertaistukea.  

Toivottavasti vastaus auttaa sinua eteenpäin tilanteessasi.  

Lämpöisin terveisin, Riina | Nuortenelämä.fi  

Hei Sleepy ja kiitos viestistäsi! 

Terveyskirjaston mukaan painajaisessa unennäkijän turvallisuus, selviytyminen tai itsetunto on ahdistavalla tavalla uhattuna. Esimerkiksi mielenterveyden ongelmiin liittyy monesti painajaisunien näkeminen toistuvasti. Myös stressi, traumaattiset kokemukset, pelottavat elokuvat tai kirjat sekä kuumeinen sairaus voivat aiheuttaa painajaisia. Runsas ruokailu juuri ennen nukahtamista tai alkoholin käyttö voi lisätä painajaisunen näkemistä. Lähde: Terveyskirjasto – Painajaisunet (linkki avautuu uuteen välilehteen).  

Näin ollen konkreettisia keinoja, mitä itse voi kokeilla on, että välttää runsasta ruokailua sekä pelottavien sisältöjen lukemista, kuuntelemista ja katsomista ennen nukkumaanmenoa, välttää alkoholinkäyttöä ja jos on stressaantunut, yrittää löytää itselle sopivia keinoja stressin lievitykseen. Terveellistä unta tukee myös hyvä unihygienia. Kannattaa siis esimerkiksi pitää kiinni iltarutiineista, pitää makuuhuone siistinä ja sopivan viileänä sekä riittävän pimeänä öisin, tuulettaa ennen nukkumaanmenoa, nukkua mukavalta tuntuvissa lakanoissa ja pestä niitä riittävän usein, sekä pitää unirytmi säännöllisenä. 

Jos epäilee omien painajaisten liittyvän johonkin traumaattiseen kokemukseen tai mielenterveyden haasteisiin ja/tai painajaisunia näkee jatkuvasti ja ne ahdistavat, on hyvä jutella asiasta terveydenhuollon ammattilaisen kanssa esimerkiksi terveyskeskuksessa, työterveyshuollossa tai opiskeluterveydenhuollossa.  

Lämpöisin terveisin, Riina | Nuortenelämä.fi