Uusimmat kysymykset

Täältä löydät Kysyttävää-palstan viimeisimmät kysymykset sekä niihin tulleet kommentit ja vastaukset.

kuukautiset ilman vuotoa?

Mulla piti alkaa kuukautiset 7päivää sitte ja kaikki muut oireet tuli paitsi vuoto se kesti 5päivää niinku mun kuukautiset yleensäkki kestää ja yleensä mun kuukautiset on ollu melko säännölliset... Onko tää ihan normaalii???

Menkat?

Mahani on ollut parin viikon ajan vähän kipeä. välillä tuntuu siltä kuin olisi ilmavaivoja ja välillä siltä kuin olisi nälkä. Valkovuotoni alkoi myös runsastua paljon. Muutama päivä sitten käydessäni vessassa huomasin pikkuhousuissani pari pientä rusehtavaa läikkää. Kävin laittamassa siteen, mutta siihen ei tullut enää muuta kuin yksi pieni läikkä ja vesassa pyyhkiessä paperiin tuli pari punaista viirua. Seuraavina päivinä ei tullut enää mitään. Ei myöskään valkovuotoa. Olin vain tosi väsynyt ja reisiä ja nivusia vihloi(liittyykö jotenkin menkkoihin?). Tänään valkovuoto kuitenkin jatkuin mutta maha on vieläkin kipeä. Alkoiko mulla nyt siis menkat vai mitä?

Tyttöystävästä kertominen

Olen jo pitkään yrittänyt kertoo äidilleni tyttöystävästäni mutta aina tilaisuuden tullen olen aina jättänyt sanomatta. Olisiko mitään vinkkejä millä aloittaa keskustelu?

Miten kertoa että haluaa erota?

Hei! Eli ihastuin vuos, pari sitte mun luokkalaiseen poikaan. Meillä on samoja kiinnostuksen kohteita, se on tosi mukava jne. Kerättyäni kaiken rohkeuteni alettiin puhumaan pikku hiljaa enemmän whatsapissa touku-kesäkuussa tänä vuonna. Se meni sit siihen et kyseltiin melkeen joka päivä kesän ajan "Mitäs teet?" Ku ei kumpikaan keksiny oikeen muuta puhuttavaa :,D Sitte ku koulut alko nii Yhteisen kaverimme (Asuu kaukana meistä, tutustuttiin siihen netissä ku koululla oli joku projekti...) avustuksella alettiin seurusteleen. Se sano et tykkää musta ja mä sitte kysyin et ollaanko yhessä jne... Ei olla kuitenkaan kertaakaan tehty mitään niiku vapaa-ajalla, ei paljo puhuta mistään sillee avoimesti, ei olla ees pidetty käsistä kii tmtn. Oon ruvennu miettiin et oisko vaan parempi erota, tartten parisuhteessa läheisyyttä ja avoimmuutta. Tuntuu et ei tää vaa toimi. En vaa tiiä mitä sanosin sille, se on mahtava tyyppi ja kyl mä sen kaa haluaisin olla mutta ei me oikeen tehä mitään jne... Miten voisin sanoa sille et haluan erota?

Esinahan kireys

Hei! Olen 24-vuotias mies ja ikävä kyllä viellä kokematon seksistä. Minua kovasti mietityttää, että onko esinahkani liian tiukka mahdollisia tulevia yhdyntöjä varten. Netistä ei oikeen löydy tarkkaa arvioita, että milloin se on.
Löysänä esinahka menee koko peniksen puolen väliin, reilusti yli terskan pään. Erektiossa menee terskan yli, ja siitä viellä vähän, mutta sen jälkeen alkaa tuntua kireyttä. Pitäisikö minun olla huolissani asiasta?

Syytä huoleen?

Hei! Hiihtoloma alkoi, vihdoin hieman omaa rauhaa. Sunnuntaina tosin heräsin keskellä yötä hirveään vatsakipuun. Ei kyllä ollut mitään menkkakipuja, siitä olen varma. Kierin paikoillani jonkun tunnin kunnes kipu vihdoin hellitti. Sen jälkeen joka ilta tyhjästä iskenyt hirveä päänsärky. Kärsin kyllä melkein päivittäin lievästä päänsärystä mutta nyt menee tottumukseni yli.
Pitäisikö käydä tarkastuttamassa asia vai onko tähän joku hyvä selitys?

Kommentoi
Näytä vastaukset

Nuortenelämä.fi vastaa

Hei!

 

Kiitos kysymyksestä.

Joskus naisilla saattaa olla munasarjoissa nestekystiä, jotka "puhjetessaan" saattavat aiheuttaa hetkellistä kovaa kipua. En kuitenkaan ole lääkäri, joten en pysty varmuudella sanomaan, että juuri sinun tapauksessasi olisi siitä kyse. Se, onko vatsakivullasi ja päänsärylläsi yhteyttä toisiinsa. Mikäli yhtään asia sinua mietityttää, suosittelen varaamaan ajan lääkärille ihan vsin jo oman mielenrauhan vuoksi. Oireilusi ei tarvitse välttämättä tarkoittaa yhtään mitään, mutta lääkäri olisi se alansa ammattilainen arvioimaan juuri sinun tilannetta.

 

Miia terveydenhoitaja, seksuaalineuvoja -Nuortenelämä.fi

Kuiva ja vaalea terska

En tiedä mitä tehdä tai onko tämä vakavaa. Terskani on aika kuiva ja nihkeä. Ei ole mitään haavoja tai lohkeamia jne. Kosketus vaikka sormella tekee vähän kipeää koska se tavallaan tarttuu hieman terskaan kiinni. Kun vedän esinahan terskan päältä kun on erektiossa ja alan vetämään esinahkaa ylös, esinahka tavallaan vähän rullautuu. Esinahka näyttää myös vähän vaalealta ja virtsaputken ympärys (en tiedä sen oikeaa nimeä, mutta se mistä virtsa tulee) on punainen verrattuna muuhun terskaan. Olen kokeillut liukuvoidetta ja eikä mitään ongelmaa joten en usko että minulla on liian ahdas esinahka tai jotain. Minulla on käsissä atooppista ihottumaa joten voiko kuivuus johtua siitä? Mutta onko tuohon kuivuuteen mitään ratkaisua?

Semmosta...

Elikkäs... Ajattelinpas ekana, että "Eeii, emmää pistä..." mutta laitanpas kummiskin. Olen synnynnäisesti nainen, tyttö, semmonen vaginan omistava yksilö, ja suunnilleen 10- vuotiaana (nyt olen 15v) huomasin olevani erilainen, transsukupuolinen; kauan aikaa sain mietiskellä itseni kanssa, että 'Kukas sää oot' ja parin vuoden mietiskelyn ja hyväksynnän jälkeen pääsin lopputulokseen, että "Ei hemmetti, en mä tyttö ole". 2016, yhdestoista lokakuuta, kerroin äidilleni tästä. Otti asian, sanotaanko, "neutraalisti", muttei selvästikään ollut kovin "järkyttynytkään" silloin. Minulla oli toki ystäviä, joille olin jo aikaisemmin voinut puhua asiasta, on edelleenkin.
Mutta nyt, vuotta myöhemmin; Mitään hyvää ei ole tapahtunut. Olisikohan noin kaksi kuukautta sitten kotona tapahtunut pieni "perhetapaaminen" jossa isäni totesi kutakuinkin näin; "Saat olla kuka oot, mutta meidän talossa - niin kauan kuin asut täällä ja olet alaikäinen - tapahtuu niinkuin me sanomme ja käyttäydyt meidän normiemme mukaan. 'Maassa maan tavalla' " . Eli isäni tarkoitti suurinpiirtein, että "saan ajatella itsestäni mitä haluan, mutta heille olen mitä he haluavat minun olevan" . Tämä masensi aika kovasti. On kivuliasta todeta, että parhaan ystäväni äiti on hyväksyväisempi, kuin omani... Kouluni terveydenhoitaja kehuu rohkeaksi ja kaikkea, mutta pelkään jatkuvasti. "Joudunko elämään tässä tilanteessa koko loppuelämäni? " , "Voinko hankkia mitään hoitoja, ilman etteivät vanhempani hylkää minua?" , "Pystynkö hyväksymään itseni? ".
Voisin jotenkin sietämään ajatuksen, etteivät vanhempani vain halua tämmöistä "epänormaalia" käytöstä heidän kotiinsa, mutta yksi pahimmista asioista on, että he vitsailevat/vihjaavat aiheesta jatkuvasti; Lyhyiden hiuksieni, maskuliinisten vaatteiteni ja käytökseni takia kotona minua on kutsuttu "rekkalesboksi", viimeksi tänään ruokapöydässä. Äitini myös neidittelee minua useasti, vaikka olen hänelle sanonutkin, etten ole "neiti". He muotoilevat syntymänimestäni tyhmiä muunnoksia,nyt esimerkkinä vaikka "Hannasta" "Hannu" ja vastaavaa.
On pieniä asioita, jotka kuitenkin oudolla tavalla saavat minut iloisemmaksi. Esim. eräänä päivänä jonossa isäni kanssa, takana oleva rouva kommentoi "On kyllä poika ihan isänsä näköinen" ja katsoi meidän suuntaamme. Isäni ei sanonut mitään, luultavasti vain, ettei olisi nolostuttanut rouvaa kertomalla "Ei, kun hän on tyttäreni"... Toinen tapahtuma, ironisesti kirkossa; Edessäni istuva pikku-tyttö tiiraili koko ajan taaksepäin minuun ja pikkuveljeni suuntan. Hetken päästä äitinsä totesi meille "On se hyvä että teidän pojat viihdyttää, ettei pian tylsistyisi" . Jo noin pienet asiat nostattavat olotilaani, mutta heti kotona, olen kuin ei-tahdottu vieras. En voi olla oma itseni, minulle on niin sanottu päi naamaa...
Olen harkinnut jonkinlaisen lääkärin tai terapeutin/psykologin puheille mennä, mutten kyllä tiedä, mistä sellaista löytää.. Olen myös liian epäitsevarma, että menisin asiasta äidiltäni kysymään; Hän on kertonut että transsukupuolisuuteeni liittyvistä asioista hän ei maksa (jolloin hän tarkoitti lähinnä mainitsemaani binderiä, tasaisten rintojen saamiseen, jota hän ei ollut valmis maksamaan). Myös tuumailin kouluterveydenhoitajalle sanoa jotakin, vähän niinkuin check-up asioista.. Pelkään, että jos sanon joistakin nääistä asioista, saattaa kyseessä olla sossut. Paras ystäväni on vihjaillut jo hetken, että vanhempani ovat "verbaalisti väkivaltaisia" tai sellaista.. Rakastan vanhempiani, kaikesta huolimatta. He ovat ruokkineet minut ja antaneet harrastuksiin rahaa ja hankkineet joitakin pyytämistäni asioista, mutta tuntuu vain etteivät he "oikeasti" hyväksy eivätkä välttämättä ymmärrä minua ollenkaan. Hassua oli, että äitini niin kertoi, että "hän hyväksyy, koska tuntee erään henkilön, joka on samassa tilanteessa kuin minä" ja että hänellä on luultavasti enemmän homo-kavereita kuin minulla. Haluaisin vain sanoa, että jos joku muukin on trans, ei hän välttämättä ole minä, ja että meillä on aivan samat ideat itsestämme. Transsukupuolisuus on laaja ja monipuolinen käsite, vain että "tunnet" jonkun transihmisen, ei se tee sinusta "hyväksyvää ja ymmärtävää". Koska todellisuudessa, äitiäni ei ole kiinnostanut oma tarinani itsestäni.. Hän on vain olettanut että se on "vaihe" joka lähtee hieman puhumalla läpi. Aina, kun haluan nostaa tämän aiheen esille, äitini herpaantuu, toistaen aina samaa "muttakun minä ymmärrän, ja minulle on vaikeaa äitinä". Sen uskon. Ei varmasti ole helppoa, kun lapsesi kertoo olevansa transsukupuolinen. Mutta valaistakseni, ei ole paljon kummempaa sekään, kun kotona sinua lesbotelllaan ja kutsutaan aivan tyhmillä nimillä. Paras ystäväni on muutaman kerran 'haukkunut' äitiäni kusipääksi (vain minun kuullen kylläkin).
Haluaisin siis hieman, jotain vinkkiä. Menisinkö terkkarille, puhuisinko vanhemmilleni, olisinko vaan hissukseen..? Terveydenhoitaja on ainoa toinen "ammattilainen" kenelle olen kertonut. Terkkarini oli kuitenkin kovin kannustava ja tahtoi - äitiänikin enemmän- kuulla minusta lisää ja ajatuksistani ja unelmistani.. Joskus olen tullut siihenkin pisteeseen, ajatellut itselleni "Onko tämä edes sen arvoista..? Jaksaako sitä oikeasti?" ja ajatellut kovin pitkään syviä aatteita..
Ja kaikille semmonen; Uskalla olla oma ittes. Se on sen arvoista. Elä anna muiden sanoa sulle, kuka sun täytis olla, ja kuinka sun täytyis käyttäytyä. Koska mä en uskaltanu. Ajattelin jo tän vuoden alussa vihdoinki sanoa vaan "Paskat" ja tehdä mitä huvitin; näyttää miltä näytän, puhua miten puhun, jos joku neiditteli, kertoisin heille, että olen poika, enkä haluaisi enää tulla kutsutuksi syntymänimelläni. Mutta tuntuu että tuo kaikki on kaukana, enkä uskalla tarttua siihen. Myös kiusatuksi tulemisen pelossa, kaikki tuommoinen on jäänyt vaan haaveeksi...
Kiitos nyt etukäteen ja toivon että saan jonkinlaisen vastauksen.

Kommentoi
Näytä vastaukset

Nuortenelämä.fi vastaa

Hei!

Kiitos sinulle kysymyksestäsi! Meille on kunnia, että päätit uskoutua terveydenhoitajasi lisäksi täällä tilanteestasi, se vaatii rohkeutta. Sinussa on enemmän sisua kuin uskotkaan!

Jokaisella ihmisellä on oma tarinansa ja tiensä kuljettavanaan. On hienoa, että jo noinkin nuorena olet uskaltanut hyväksyä itsesi sellaisena, joka koet sisäisesti olevasi. Vaikka vanhempiesi käytös voi loukata sinua, voi yrittää ajatella asiaa niin, että heillekin tilanne on uusi ja samalla tavalla he sinun kanssasi muovaavat ajatuksiaan uudestaan kohti sitä ihmistä, joka koet sisäisesti olevasi. He olivat ennen kertomistasi eläneet 14 vuotta sen ajatuksen kanssa, että heillä on perheessään tyttölapsi. Jokainen vanhempi on jo raskausaikana muovannut kuvaa tulevasta lapsesta ja hänen elämäntarinastaan. Siksi voikin olla ensin suuri yllätys, kun elämä ei mennytkään niin kuin oli päässään kuvitellut. Näinhän meille jokaiselle käy jossain vaiheessa elämää, nuo käänteentekijät ovat jokaisella vain eri asioita. Siksi kestää aikaansa, ennen kuin saa mielikuvat ja haaveet "säädettyä uusille urille". Nämä käänteentekijät eivät missään nimessä ole välttämättä pahasta, joillakin vain asioiden hyväksymiseen menee kauemmmin aikaa kuin toisilla.

Lesbottelu ja muukaan nimittely ei ole oikein sinua kohtaan ja olisi hyvä, että huomauttaisit vielä nimittelyn loukkaavan sinua. Ei ole kovin kypsää kommentoida toisen ulkonäköä tai vaatteita, joten huomauta vanhemmillesi, että toivoisit heidän kommentoivan aikuismaisemmin. Keskustelun apuna voi käyttää Huoli puheeksi -lomaketta. 

Me ihmiset kannamme mukanamme niitä oppeja, joita olemme jo oppineet lapsena ja nuorena. Voihan olla, että vanhempiesi on helpompi hyväksyä lesbous kuin transsukupuolisuus, koska heidän nuoruudessaan ei puhuttu vielä niin paljon transsukupuolisuudesta kuin lesboudesta ja siksi koko aihe on niin vieras, että se täytyy torjua. Tätä voi siis vain arvailla, vanhempasi tietävät oman historiansa paremmin. Ja mainitsitkin kysymyksessäsi, että vanhempasi suhtautuvat tähän vaiheena. Ajan kuluessa he huomaavat kyllä, että kyseessä ei ole vaihe. Joten sinällään, ehkäpä voitkin asennoitua, että nämä alkuvuodet transsukupuolisuudesta kertomisen jälkeen ovat teille molemmille vaihetta, nimittäin eräänlaista muutosvaihetta kohti uudelleen muovautuvaa tulevaisuutta. Mitäpä tämä elämä loppujen lopuksi oliskaan muuta kuin vaiheita vaiheiden perään, mutta vasta jälkikäteen osataan nimetä ja tarkastella näitä vaiheita osana elämäämme. Yllättävää kyllä, teitä voi vanhempiesi kanssa yhdistää aivan samat pelot, mutta vanhempasi eivät välttämättä osaa sanoittaa niitä oikein. Heitäkin varmasti pelottaa, kiusataanko sinua tai miten sinulle käy tulevaisuudessa. Toisaalta jokainen vanhempi myös sisimmässään toivoo, että lapsi saisi olla oma itsensä ja elää onnellisen elämän.

Todella hienoa, että olet jo jutellut asiasta terveydenhoitajan kanssa ja ystävillekin olet uskoutunut kotioloistasi. On tärkeää saada jutella tilanteestaan ja ajatuksistaan. On varmasti loukkaavaakin kuulla ystäväsi haukkuvan vanhempiasi, sillä rakastamistaan ihmisistä ei haluaisi kuulla mitään pahaa, vaikka joskus erimielisyyksiäkin voi olla ja aina elämä ei tunnu niin rakkaudentäyteiseltä. Uskon, että vanhempasi rakastavat sinua, vaikka teillä nyt onkin vaikeaa. Olisivathan he voineet laittaa sinut jo nyt pihalle kodistanne, jos olisivat täysin halunneet katkaista välit. Toisaalta heillä on lain mukaan ihan velvollisuus huolehtia sinusta, joten heitteille sinun ei pitäisi lain mukaan jäädä -joko vanhemmat tai yhteiskunta tarjoavat sinulle katon pääsi päälle ainakin 18 -vuotiaaksi asti. Ihanteellisinta kuitenkin olisi, että jokainen saisi olla kodissaan oma itsensä, saavathan vanhempasikin toteuttaa itseään, joten on epäreilua, jos sinä et saisi.

On hyvä idea jatkaa terveydenhoitajalla käyntiä ja harkita myös muita auttamistahoja. Luultavasti mitään syytä sossujen yhteydenottoon ei ole, mutta jos näin kävisi, ei välttämättä lähdetä mihinkään tukitoimenpiteisiin. Toki tilanne on aina tapauskohtainen. Ei kuitenkaan kannata huolehtia sellaisesta, mitä ei ehkä koskaan edes tapahdu. Nuo esittämäsi kysymykset ovat täysin luonnollisia asioita pohdittavaksi, joten kerro mietteistäsi häpeilemättä ja uskalla olla rehellinen itsellesi.

Terveydenhoitajan kautta voit saada erilaisia yhteystietoja, joita kannattaa hyödyntää. Myös koulupsykologiin voit olla yhteydessä, sillä hänenkin palvelunsa ovat terveydenhoitajan ohella ilmaisia. Muita ilmaisia palveluja ovat Sexpon ja Väestöliiton neuvontapalvelut, joissa voi puhua luottamuksellisesti sekä nimettömänä. Sexpon ja Väestöliiton palveluihin voivat vanhempasikin olla yhteydessä. Erityisesti Setan, Sinuiksi -tuki - ja neuvontapalvelun sekä Transtukipisteen palveluista voisi olla apua tässä tilanteessa ja saattaisit löytää kaipaamaasi vertaistukea. Voit tulostaa vanhemmillesi tai voitte yhdessä lukea Setan ja Transtukipisteen vanhemmille tarkoitettuja palveluita, ne voisivat tuoda uutta näkökulmaa vanhemmillesi ja he saattaisivat nähdä asiaa enemmän sinun kannaltasi. Kuten itsekin sanoit, transsukupuolisuuden variaatioita on useanlaisia ja siksi tietysti ihanteellisinta olisi, että vanhempasi kuuntelisivat juuri sinun tarinaasi. Ehkäpä tuolle ystäväsi äidille voisi vinkata, jos hän vaikka voisi jutella vanhempiesi kanssa, niin he saavat jutella asiasta eri näkökulmasta. Vanhemmille kertomisesta on vielä lisää tietoa täällä

Isot elämänmuutokset eivät tapahdu sormia napsauttamalla, joten anna itsellesi aikaa ja ole itsellesi armollinen. Valoisaa tulevaisuutta ja kaikkea hyvää, toivoo Maija, sosionomi/seksuaalineuvoja -Nuortenelämä.fi.

Minne varata aika?

Moi. Mulla alko 2014-2015 vuoden vaihteessa menkat ja on ollu siitä lähtien tosi epäsäännölliset. On ollu monenki kuukauden taukoja, mutta nyt on ollut jo 8 kuukauden tauko. Haluisin käydä jossai kuukautisiin liittyvässä tarkastuksessa, mutta en tiiä mihin varata aikaa. Pitäiskö mennä gynekologin puheille vai onko olemassa joku ihan yleinen lääkäri joka voi myös hoitaa tarkastuksen?

Kommentoi
Näytä vastaukset

Nuortenelämä.fi vastaa

Hei!

Kiitos kysymyksestä. 

Kuukautiset voivat alkaessaan olla alkuun hyvinkin epäsäännölliset ja se on täysin normaalia. Gynekologi on naistentauteihin ja synnytyksiin erikoistunut lääkäri. Gynekologit työskentelevät monesti yksityisillä terveysasemilla kuten Mehiläinen tai Terveystalo vain pari mainitakseni, muitakin toki on. Näihin voi ajan varata netinkin kautta, mutta maksavat enemmän. Terveysasemien lääkäritkin ovat hyviä lääkäreitä ja heidän vastaanotoilleen pääsee ajanvarauksen kautta, riippuen paikkakunnasta. Keskussairaaloiden tai yliopistollisten sairaaloiden gynekologien vastaanotolle pääsee vain esimerkiksi terveyskeskuslääkärin lähetteellä. Mikäli paikkakunnaltasi löytyy perhesuunnitteluneuvola. Yleensä perhesuunnitteluneuvoliden työntekijöt niin terveydenhoitajat kuin lääkäritkin ovat asiantuntijoita niin kuukautisiin kuin ehkäisyynkin liittyvissä asioissa, joten perhesuunnittelukin voisi kohdallasi olla yksi vaihtoehto. Vaihtoehtoja siis on. Muun muassa näistä mainituista vaihtoehdoista voit valita sen mikä sinusta tuntuu parhaimmalta.

 

Miia terveydenhoitaja, seksuaalineuvoja -Nuortenelämä.fi

pelkään olevani hullu

Moi! Täytin viime viikolla vasta 13 ja oon suudellu alle vuoden aikana 10 pojan kaa ja on likanen olo.. Tänään suutelin 3 kanssa ja pelottaa et oon sairas tai likanen.. Niistä pojista oon tällä hetkellä ihastunu yhteen :( pelkään olevani hullu ku oon niin nuori vielä.. Mikä mua vaivaa?

Kommentoi
Näytä vastaukset

Nuortenelämä.fi vastaa

Hei!

Kiitos kysymyksestäsi! Pahoitteluni, että vastausaika on venynyt kohdallasi, toivottavasti sinulla on siellä kaikki hyvin.

Onpa ikävää, että koet suutelemisen jälkeen syyllisyyttä teoistasi. Aiheuttaako tätä oloa siis useat suutelukumppanit vai vain tuo ikäsi? Millainen kotikasvatus tai kasvuympäristö sinulla noin muutoin on, suhtaudutaanko joltakin taholta kielteisesti suutelemiseen? Missä vaiheessa suhdetta koet suutelemisen olevan sallittua? Haluatko huomiota tai hyväksyntää toisilta suutelemalla heitä? Koetko suutelemisen pakonomaisena? Esimerkiksi tällaisia kysymyksiä on hyvä pohtia mielessään, kun lähtee selvittämään tunteiden perimmäisiä syitä.

Suu ei suutelemisesta kulu ja suukottelua voi harrastaa minkä ikäisenä tahansa. Jos itse kokee määrän olevan liian korkea, voi yrittää tutustua ensin paremmin toiseen ja odottaa vasta toisen aloitetta suutelemisen suhteen. Noin yleisesti kuitenkin voit ihan rohkeasti tehdä aloitteen, jos siltä tuntuu. Suuteleminen ei tee ketään hulluksi, joten siitä voit olla huoleti.

Kysymyksestäsi sai kuvan, että asia vaivaa sinua kovin. Siksi voisi olla hyvä, että juttelisit avoimesti jonkun aikuisen kanssa. Tärkeää on, että henkilö on luotettava ja uskallat olla hänelle rehellinen. Terveydenhoitaja ja koulupsykologi ovat esimerkiksi hyviä kuuntelijoita ja osaavat auttaa sinua etenkin silloin, jos koet tekosi pakonomaisina tai suutelemisesta aiheutuu sinulle paljon syyllisyyttä. Netin kauttakin voit löytää erilaisia auttamistahoja, kuten Nuortennetin, Sexpon ja Väestöliiton palvelut. Hyödynnä siis vaikka kaikkia, jos siltä tuntuu.

Toivotaan, että olosi on jo parempi. Mukavaa syksyä sinulle! Toivoo Maija, sosionomi/seksuaalineuvoja -Nuortenelämä.fi

Sivut