Eli mä ja mun kaveri ollaa pitkää haluttu pyytää yhtii poikii vaa olee myt se ei ikinä onnistu ku ei uskalleta kysyy viestillä eikä kasvotusten eikä oikeestaa mitenkää. Ja haluttaisiin siis olla vaan kavereita koska meiän mielestä pojilla on parempi huumori ku meiän luokkalaisil tytöil ja muutenki ollaa vähä poikamaisii. Haluttais myös enemmän kavereit mut ongelma on se et kukaa meiän luokan tyttö ei haluu olla meiän kaa.
Uusimmat kysymykset
Täältä löydät Kysyttävää-palstan viimeisimmät kysymykset sekä niihin tulleet kommentit ja vastaukset.Miten pyytää poikaa ulos (kaverina)
Ihmissuhteet ja seurustelu | 19.04.2018 | Ihminen | 13-15v
Kommentoi
Mitä teen
Omaan kotiin | 18.04.2018 | Ttr77 | 16-17v
Mitä minun pitäisi tehdä?
Asun vuoroviikoin molemmilla vanhemmilla asuin ennen isän kanssa kahdestaan mutta nyt talvella muutimme isän naisystävälle. Ennen mulla meni ihan hyvin faijankaa mutta nyt meno on mennyt siihen että mäen syö sen viikon aikana mitä oon faijan luona kun ehkä 2 kertaa ja niistä ei välttämättä ole kumpikaan ruoka lämmin kuuntelen usein kun isännais ystävä huutaa munnfaijalle ja mun faija ”uhkailee” mua että jos en tee sitä tai tätä niin tää hänen naisystävä suuttuu mulle ja huutaa en pysty olla enää himassa lähen koulun jälkeen ulos ja tuun illalla himaa. Oon yrittäny tutustuu ja tulla toimee sen naisystävän kanssa mutta se ei puhu mulle melkein yhtää faijaakin nään sen viikon aikana vaa parikertaa eikä se kohtele mua enää samalla tavalla ollenkaan kuin sillon kun asuttiin kahestaan muuttaisin muuten mun äidin luokse mutta sen asunto on niin pieni ja sielläkin nukun sohvalla ja mutsi tai faija ei suostu yksinhuoltajuuteen koska kummallakaa ei oo varaa maksaa elatusmaksui oon yrittäny sanoo että haluun muuttaa himasta pois mutta ne kieltää mua ja sanoo et mä en pärjäis yksin vaikka osaan pyykkää tiskaa tehä ruokaa siivoon oman huoneen kerran viikos faijan luona jne. Mun pää ei vaan yksinkertasesti kestä ja oon harkinnu sitä et tekisin ittestäni lastensuojeluu ilmotuksen tai jotaa mut pelottaa kun se iskän naisystävä on sossu et se puuttuis asiaa jotenki. En tiiä mitä teen itken iltaisin Mua pelottaa olla siel faijan luona
Normaalit menkat?
Hyvinvointi ja terveys | 16.04.2018 | Evle99 | 13-15v
Mulla on ollu menkat jo yli kaks vuotta mutta ne ei ole vieläkään säännölliset ja yleensä niiden välissä on yli 32 päivää?? Niin ja onko se normaalia että vuotaa valkovuotoa aina menkkojen välissä?
Kommentoi
Näytä vastaukset
Nuortenelämä.fi vastaa
Hyvinvointi ja terveys | 18.04.2018 | Nuortenelämä Riina
Hei ”Evle99”!
Kiitos viestistäsi. Kerrot, että sinulla on ollut menkat jo yli kaksi vuotta, mutta ne eivät ole vieläkään säännölliset ja menkkojesi välissä on yleensä yli 32 päivää. Mietit, ovatko menkkasi normaalit. Pohdit lisäksi, onko normaalia, että menkkojen välissä tulee valkovuotoa.
Hienoa, että otat selvää sinua mietityttävistä asioista. Kuukautiskierron pituus on aina yksilöllinen ja tavallisesti n. 23-35 päivää. Kierron pituus lasketaan kuukautisten alkamispäivästä seuraavien kuukautisten alkamispäivään. Kuukautiset voivat kuitenkin olla varsin epäsäännölliset n. 2-3 vuoden ajan niiden alkamisesta. Vuoto voi olla välillä runsasta ja vuodot voivat joskus pitkittyä. Vuodot voivat tulla muutaman kuukauden välein ja kuukautiskierron pituus voi vaihdella. Tällaiset asiat siis ovat täysin normaaleja, vaikkakin voivat tuntua joskus harmillisilta. Lisää kuukautisista voit halutessasi lukea Väestöliiton nuorten sivuilta.
Samoilta sivuilta löytyy myös tietoa valkovuodosta. On täysin normaalia, että menkkojen välissä tulee valkovuotoa – niin kuuluukin tulla. Valkovuoto esimerkiksi puhdistaa ja kosteuttaa emätintä sekä ehkäisee tulehduksia.
Jos kuukautiset vielä mietityttävät sinua tai epäsäännölliset kuukautiset haittaavat elämääsi, sinun kannattaa käydä juttelemassa asiasta koulusi terveydenhoitajan kanssa. Epäsäännöllisiin kuukautisiin apukeinona käytetään usein hormonaalisia ehkäisyvalmisteita, kuten e-pillereitä. Ne yleensä säännöllistävät vuodot ja niistä voi olla apua myös runsaisiin kuukautisiin sekä kuukautiskipuihin. Voisitte yhdessä terveydenhoitajan kanssa jutella, haluatko/kannattaako sinun aloittaa e-pillereiden käyttö.
Ihanaa kevättä sinulle! :)
Terveisin, Riina – Nuortenelämä.fi
Kyhmy rinnassa
Hyvinvointi ja terveys | 16.04.2018 | Apua | 16-17v
Moi huomasin tässä kaksviikkoa sitten että oikeassa rinnassani on ”kartiomainen” kyhmy, ei siis ”pallomainen”. Olen odotellut mahdollisimman kärsivällisesti että se lähtisi itsestään, mutta siellä se vielä on joten kysyn täältä mielipidettä siitä, mikä se olisi. (Lääkäriin en mene, enkä mieluiten vielä äidille sanoisi) Kyhmy on nännin lähellä, kiinteä, ei muuta kokoa ja on ”liikkuva” Se ei kuitenkaan näy ulospäin, ja tuntuu sormella painaessa kohtuu syvällä. Tulisi mieleen tulehtunut rauhanen mutta pelottaa että se on jotain pahaksi menevää.
Kommentoi
Näytä vastaukset
Nuortenelämä.fi vastaa
Hyvinvointi ja terveys | 17.04.2018 | Nuortenelämä Riina
Hei ja kiitos viestistäsi!
Kerrot, että sinulla on kyhmy rinnassa ja nyt mietit, mikä se voisi olla. Et haluaisi mennä lääkäriin sen vuoksi tai kertoa asiasta äidillesikään vielä.
Rinnat voivat tuntua joskus aroilta etenkin nuorilla naisilla. Kuukautiskiertoon liittyvät hormonaaliset muutokset saattavat aiheuttaa joskus rintojen ”muhkuraisuuttakin”, mikä on siis täysin vaaratonta. Ilman tutkimuksia on kuitenkin vaikea sanoa varmuudella, mistä rinnassasi oleva kyhmy johtuu. Kyhmy voi olla esimerkiksi vaaraton rasvapatti, jonka tunnusmerkkeihin kuuluu, että se on pehmeä ja ”liikkuva”, mutta ei kuitenkaan kipeä.
Terveyskirjaston sivuilla kerrotaan myös tällaisesta rintakyhmystä:
”Fibroadenoomia löytyy jopa 5–10 %:lla naisista, yleisimmin nuorilla. Ne ovat tyypillisesti säännöllisen muotoisia, ympäristöönsä nähden hyvin liikkuvia, aristamattomia hyvänlaatuisia kyhmyjä.”
Lisää fibroadenoomasta ja muista tavallisista rintakyhmyn syistä voit lukea Terveyskirjaston sivuilta. Sieltä löytyy myös tietoa, miten rinnat tutkitaan lääkärin vastaanotolla.
Aina kannattaa hakeutua lääkärin tutkimuksiin, jos rintaan ilmaantuu kyhmy tai jokin muu muutos. Suosittelenkin, että varaat ajan paikkakuntasi terveysasemalle tai mikäli olet opiskelija, niin opiskeluterveydenhuoltoon. Kun rinnat tutkitaan, saadaan selville, onko kyhmy vaaraton vai tuleeko sen suhteen tehdä jotain toimenpiteitä. Ikäisillesi on kuitenkin erittäin harvinaista, että kyseessä olisi rintasyöpä, joten sitä ei ainakaan kannata pelätä. Ymmärrän kyllä, että terkkarille/lääkärille meneminen voi jännittää, mutta he ovat kuitenkin ammattilaisia, jotka varmasti haluavat sinua auttaa. He ovat juuri sitä varten, että heidän luokseen voi mennä juttelemaan luottamuksellisesti, jos jokin hyvinvointia, terveyttä tai sairautta koskeva asia vaivaa mieltä.
Rinnat kannattaa tutkia myös omatoimisesti säännöllisin väliajoin. Siten oppii tuntemaan omien rintojen rakenteen, ja tällöin niissä tapahtuvat muutoksetkin tulee huomattua helpommin. Ohjeita rintojen tutkimiseen löytyy esimerkiksi Väestöliiton nuorten sivuilta.
Aurinkoista kevättä sinulle!
Terveisin, Riina – Nuortenelämä.fi
ahdistaaa
Hyvinvointi ja terveys | 08.04.2018 | alex | 18-24v
mulla on jatkuvasti semmoinen sisuksia puristava olo, että haluaisin lakata olemasta, mutta en kuitenkaan haluaisi kuolla. en näe miten tulevaisuus voisi koskaan olla minulle tarpeeksi, jotta haluaisin sen kokea. mulla ei ole mitään itsetuhoisia ajatuksia tai masennusta mutta jotenkin semmoiset epätoivon ajatukset hiipii jatkuvasti mieleen, oon yrittänyt pitää kirjaakin mun tunteista ja mulla oli vuoden alussa melkein kuukausi että en murehtinut mutta nyt huomaan joka päivä ajattelevani miten pitäisi päättää mitä tehdä elämällä koulun jälkeen enkä näe mitään hyvää vaihtoehtoa.. en tiedä miten voisin helpottaa oloani, kuulostaa ehkä dramaattiselta mutta mulla ei kuitenkaan ole mitään oikeita ongelmia joista pitäisi jollekin mennä puhumaan
Kommentoi
Näytä vastaukset
Nuortenelämä.fi vastaa
Hyvinvointi ja terveys | 16.04.2018 | Nuortenelämä Riina
Hei Alex!
Kerrot, että sinua ahdistaa ja sinulla on sellainen olo, että haluaisit lakata olemasta. Et kuitenkaan haluaisi kuolla, eikä sinulla ole itsetuhoisia ajatuksia. Epätoivoiset ajatukset kuitenkin tuntuvat hiipivän mieleesi. Et näe mitään hyvää vaihtoehtoa sille, mitä tehdä elämällä koulun jälkeen. Nyt mietit, miten voisit helpottaa oloasi. Hienoa, että oletkin jo koettanut löytää helpotusta oloon pitämällä kirjaa tunteistasi. Joillekin se on hyvä keino purkaa pahaa oloa ja käsitellä tunteita.
Ikävä kuulla, että sinulla on ahdistavia ajatuksia ja paha olla. On kuitenkin hienoa, että yrität löytää helpotusta tilanteeseesi. Kenenkään ei tarvitse selvitä yksin ja apua on kyllä saatavilla. Vaikka sinulla ei onneksi olekaan mitään itsetuhoisia ajatuksia, ovat ongelmasi/huolesi kuitenkin ihan oikeita ja vakavasti otettavia. Mitä varhaisemmassa vaiheessa ongelmiin puututaan, sitä helpommin ne ovat voitettavissa. Jos huoli itsestä herää, on hyvä käsitellä sitä mahdollisimman pian. Tällöin huoli ei ehdi syventyä tai kasvaa isommaksi ongelmaksi. Teet siis ihan oikein, kun haet apua.
Varmasti muitakin ikäisiäsi nuoria on tilanteessa, jossa oma tulevaisuus mietityttää ja ahdistaa. Kerrot käyväsi jotain koulua, joten opiskeluterveydenhuollon palvelut ovat sinua varten. Suosittelen, että menisit juttelemaan omasta olostasi ja ajatuksistasi koulusi terveydenhoitajan kanssa. Hänen kanssaan voi jutella niin pienistä kuin isommistakin terveyteen ja hyvinvointiin liittyvistä asioista. Mene siis rohkeasti hänen juttusille, hän varmasti kuuntelisi ja auttaisi sinua mielellään. Jos asiasta puhuminen tuntuu vaikealta, voit ottaa tueksesi vaikkapa tämän Kysyttävää-palstalle lähettämäsi viestin tai tunnepäiväkirjan, josta mainitsit. Terveydenhoitaja osaa auttaa sinua löytämään sinulle sopivat keinot olosi helpottamiseksi ja tarvittaessa hän ohjaa sinut muulle auttavalle taholle.
Yksi mahdollinen ajatuksia ja tulevaisuuden suunnitelmia selkeyttävä keino on, että menisit juttelemaan koulusi opinto-ohjaajan kanssa. Voisitte yhdessä hänen kanssaan pohtia, mitä tekisit nykyisten opintojesi jälkeen. Hänen kanssaan voi jutella juuri tällaisista tulevaisuuteen ja elämän suunnitteluun liittyvistä asioista sekä työelämään ja jatko-opintoihin siirtymisestä.
On myös olemassa erilaisia verkossa toimivia chat-palveluita, joissa voi jutella omista asioista ja huolista anonyymisti, kahdenvälisesti ja luottamuksellisesti. Niistäkin voisi olla sinulle apua. Jo pelkkä juttelu usein helpottaa oloa – edes hieman. Erilaisia avoimia chatteja löydät verkkonuorisotalo Netarin sivuilta. Myös hyvän kaverin kanssa juttelu voi auttaa selvittämään ajatuksia. Ehkä saat samalla myös vertaistukea, jos kaveri on joskus pohtinut ja käynyt läpi samanlaisia asioita kuin sinä. Lisäksi voit halutessasi lukea mielen hyvinvoinnista Väestöliiton nuorten sivuilta. Sieltä löytyy myös vinkkejä jaksamiseen ja mielenterveyteen liittyen.
Paljon tsemppiä ja jaksamista sinulle!
Terveisin, Riina – Nuortenelämä.fi
Hiukset
Hyvinvointi ja terveys | 08.04.2018 | Mikä neuvoksi | 13-15v
Haluaisin kovasti värjätä hiukseni, tosi moni saman ikäinen kaveri, koululainen ja tuttukin värjää hiuksiaan mutta äitini kieltää sen. Hän sanoo että olen liian nuori. Tähän ei liity uskonto tai mikään mitenkään, hänkin värjää hiuksiaan tosi usein mutta minä en jostain syystä saa värjätä hiuksiani :(
Kommentoi
Näytä vastaukset
Nuortenelämä.fi vastaa
Hyvinvointi ja terveys | 11.04.2018 | Nuortenelämä Riina
Hei ja kiitos viestistäsi!
Kerrot, ettei äitisi anna sinulle lupaa hiusten värjäykseen. On varmasti ikävää, kun ei saa ilmaista itseään sillä tavoin kuin itsestä tuntuisi hyvältä. Äitisi todennäköisesti ajattelee kuitenkin sinun parastasi. Hiusvärit voivat aiheuttaa pahoja herkistymisiä ja monissa hiusväripakkauksissa on myös merkintä, ettei niitä ole tarkoitettu alle 16-vuotiaille. Jotkut kampaamot värjäävät alle 16-vuotiaiden hiuksia vain huoltajien luvalla ja jotkut eivät ollenkaan. Hiusten värjäämistä ei siis yleisesti ottaen suositella alle 16-vuotiaille.
Voisit kuitenkin yrittää vielä jutella asiasta äitisi kanssa. Voisit kysyä tarkempaa perustelua sille, miksei anna sinun värjätä hiuksia. Näin ehkä ymmärtäisit hänen näkökulmaansa paremmin. Jutellessanne voit myös itse perustella, minkä takia tahtoisit värjätä hiuksesi, jotta äitisi puolestaan ymmärtäisi sinua hieman paremmin.
Yksi vaihtoehto myös on, että kestovärjäyksen sijaan värjäisit hiuksiasi sävytteellä. Voisit siis halutessasi ehdottaa sitä äidillesi. Sävyte huuhtoutuu pikkuhiljaa pesujen yhteydessä pois, joten ei tarvitsisi murehtia siitäkään, että juurikasvu pitäisi värjätä aina uudelleen piiloon. Lisäksi sävytteet ovat hellävaraisempia vaihtoehtoja hiuksille kuin kestovärit. Äitisi saattaisi suostua aluksi sävytteen kokeiluun ja ehkä myöhemmin varsinaiseen värjäykseenkin, kunhan olet hieman vanhempi. Voisit ehdottaa, että saisitko ottaa edes raitoja, vaikka hän ei suostuisikaan koko tukan värjäämiseen. Voithan myös toivoa vaikkapa synttärilahjaksi hiustenvärjäystä.
Toivottavasti vastauksesta on sinulle hyötyä ja äitisi suostuisi jonkinlaiseen kompromissiin tilanteessanne.
Aurinkoisin terveisin, Riina – Nuortenelämä.fi
sukupuoli
Hyvinvointi ja terveys | 08.04.2018 | hmm | 13-15v
Moi! oon aina aatellu et sukupuolella ei oo mitään väliä. Oon aina hyväksyny trans ihmiset mutten oo oikeen ymmärtäny mitä he kokevat, mitä väliä sillä on mitä sun jalkojen välissä on? Mutta tänä vuonna oon miettiny tosi paljo enemmän omaa sukupuolta ja seksuaalisuutta.
Oon siis biologiselta sukupuoleltani tyttö ja jo 5-6 luokalla päätin leikata hiukset ihan lyhyiksi, kun näin netistä joitain kuvia missä naisilla oli lyhyt tukka ja se näytti musta tosi siistiltä :D (Sitä ennen mua ei paljoo kiinnostanu mun hiukset, olin leikannu niitä monta kertaa. Mulla on ollu kaikki tyylit otsatukasta polkkatukkaan ja perus pitkät suorat hiukset...)
2018 vuoden alussa päädyin jo kolmannen kerran siihen lopputulokseen että ei hitto, pakko saaha leikattua hiukset... mutta koska olin kasvattanu niitä jo pitkään ja ne on jo olkapäihin asti niin päätin et jos vielä kesäkuun alussa siltä tuntuu niin käyn heti todistuksen saatuani leikkaamassa tukan lyhyeksi ja niin aionkin! Siitä asti oon sit miettiny paljo sukupuolta ja seksuaalisuutta, aluksi mua ahdisti paljon koska en halunnu olla tyttö ja mua ällötti joka toinen päivä mun pitkä tukka, leveät jalat ja takamus ja tavallaan rinnatkin mutta en sit oikeen halunnu poikakaan, joten oon sit varmaan Nonbinary!
Nyt kun en oo pitkään aikaan ihastunu kehenkään (joka on aika outoo koska olin tooosi pitkään ihastunu yhteen poikaan mut se siitä!) niin aattelin ettei mikään estä mua leikkaamasta mun tukkaa, ihan sama vaikka pojat vihaiski sitä, ei kiinnosta!
Ja aattelin kans hankkii binderin, ihan vaan niitä päiviä varten ku mulla on surkee olo kehostani. Ne on kumminki suht kalliita jne, enkä oikee tiiä miten kertoo äitille siitä jos tilaisin jotain netistä :/ (Se hyväksyis kyllä mut jne. mut ääh...)
Rinnat ei kumminkaan oo se suurin ongelma, jos ongelma lainkaan koska mun reidet ja takamus ällötti mua jo ennen ku aattelin sukupuolta. En oo mitenkää ylipainonen ja reidet on ite asiasa ainut asia mitä vihaan itessäni ja mitä en voi noin vain muuttaa. Saisinko reisiä jotenki laihemmiksi? Pyöräilen silloin tällöin 3km kouluun, etenkin kesällä tulee tehtyä hyötyliikuntaa ja pyöräiltyä mutta nää reidet on aina vaa ollu läskit...
en osaa oikeesti yhtään kirjottaa, toivottavasti tästä saa jotain selvää! :,D
Kommentoi
Näytä vastaukset
Nuortenelämä.fi vastaa
Hyvinvointi ja terveys | 11.04.2018 | Nuortenelämä Riina
Hei ”hmm” ja kiitos viestistäsi!
Kerrot tilanteestasi ja pohdit sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyviä asioita. Kerrot miettineesi jo pitkään hiustesi leikkaamista lyhyiksi. Mietit myös binderin tilaamista/käyttöä, mutta koet etteivät rintasi ole kuitenkaan suurin ongelma (jos edes ongelma) vaan enemmänkin reidet. Tahtoisit saada reisiäsi laihemmiksi ja kysymyksesi onkin, että olisiko se mahdollista.
Hienoa, että et välitä muiden mielipiteistä vaan aiot toteuttaa suunnitelmasi hiusten leikkuusta. Olet rohkea! Jos päätät tilata binderin, kannattaa siitä jutella äitisi kanssa, sillä niin kuin itsekin pohdit, hän varmasti hyväksyisi asian. Voisitte muutenkin jutella noista sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvistä asioista hänen kanssaan. Äitisi voisi myös osallistua binderin tilaamiseen ja ehkä maksamiseenkin, jos omat rahasi eivät siihen riitä. Voithan myös toivoa binderiä vaikkapa synttärilahjaksi.
Ihana kuulla, että uskallat olla oma itsesi. Tällöin myös itsellä on helpompi olla ja elää, kun hyväksyy oman itsensä sellaisena kuin on. Ikävää kuitenkin, ettet ole tyytyväinen omiin reisiisi. Kerrot, ettet ole mitenkään ylipainoinen, joten syytä laihduttamiselle ei ole. Toki reisiä on mahdollista hieman kiinteyttää halutessaan. Mainitsemasi pyöräily onkin hyvää treeniä reisille. Voisit myös miettiä jonkin sinua kiinnostavan liikuntaharrastuksen aloittamista, mikäli sinulla ei sellaista vielä ole. Sen avulla reitesikin saattaisivat kiinteytyä kuin huomaamatta. Lisää fyysisestä aktiivisuudesta sekä liikunnasta ja sen merkityksestä voit lukea Tervekoululainen.fi-sivustolta.
Suosittelen myös, että ihan aluksi varmistat, että noudatat terveellistä ruokavaliota. Tervekoululainen.fi-sivustolta löydät tietoa ikäisellesi sopivasta normaalista arkiravinnosta ja hyvästä ruokavaliosta. Terveellisen ruokavalion avulla edistetään ja ylläpidetään niin fyysistä kuin henkistäkin terveyttä. Olet myös vielä kasvavassa iässä, joten on tärkeää, että saat riittävästi energiaa kasvuusi.
Varsinaista laihduttamista ei kuitenkaan suositella sinun ikäisillesi. Jos silti tahtoisit saada reisiäsi pienemmiksi, kannattaa sinun siinä tapauksessa kysyä siihen neuvoja esimerkiksi koulusi terveydenhoitajalta. Hän osaa antaa juuri sinulle sopivaa liikuntaneuvontaa ja ravitsemukseen liittyviä ohjeita.
Ps. Hyvinhän sinä osasit kirjoittaa, älä siis siitä huoli. :)
Aurinkoista kevättä!
Terkuin, Riina – Nuortenelämä.fi
Mikä neuvoksi
Ihmissuhteet ja seurustelu | 04.04.2018 | ... | 13-15v
Hei! Eli siis olen ihastunut serkkupuoleeni, joka on minua vuoden vanhempi. Minua vain pelottaa muiden mielipiteet, jos he saavat jotenkin tietää asiasta. Minusta asiassa ei ole mitään väärää, sillä suomen lakikaan ei mielestäni kiellä tätä.
Kysymykseni onkin: Miten voisin kertoa serkkupuolelleni ihastumisestani (emme siis näe kuin ehkä 5 kertaa vuodessa)? Entä miten voisin selittää/saada ymmärtämään jos muut tajuavat tilanteeni, että tämä on sallittua.
Tiedän ettei ihastuminen välttämättä kestä kauaa, mutta silti en voi olla ajattelematta häntä. Ne harvat joille olen kertonut, ajattelivat että minun pitäisi luovuttaa heti sillä hän on serkkupuoleni.
Kommentoi
Näytä vastaukset
Nuortenelämä.fi vastaa
Ihmissuhteet ja seurustelu | 10.04.2018 | Nuortenelämä Riina
Hei ja kiitos viestistäsi!
Kerrot tilanteestasi ja pohdit, miten voisit kertoa serkkupuolellesi ihastumisestasi häneen. Mietit myös, miten voisit saada muut ymmärtämään, että ihastumisesi on sallittua.
Ihastumisessa ei ole mitään väärää ja joskus voi ihastua vaikkapa juuri sukulaiseen, julkkikseen tai omaan opettajaan. Ihastumisen tunteet ovat täysin hyväksyttäviä. Vaikka olisi ihastunut johonkin henkilöön, ei se automaattisesti tarkoita, että tunteet tulisi muuttaa teoiksi. Tunteesta voi kuitenkin nauttia hyvillä mielin. Ja niin kuin itsekin pohdit, ihastuminen voi mennä pian ohikin.
Tahtoisit kuitenkin kertoa ihastumisestasi serkkupuolellesi. Siihen ei ole olemassa pelkästään yhtä oikeaa tapaa. Toiselle voi kertoa ihastumisen tunteista esimerkiksi sosiaalisen median kautta viestiä laittamalla, lähettämällä toiselle kirjeen tai kasvotusten juttelemalla. Itse tiedät parhaiten, mikä sinusta tuntuu helpoimmalta ja mukavimmalta tavalta. Voit sitten esimerkiksi kertoa, miltä sinusta tuntuu ja miten haluaisit asian kanssa edetä. Voit kysyä, mitä mieltä hän on asiasta ja onko hänellä mahdollisesti samanlaisia tunteita sinua kohtaan. On varmasti jännittävää puhua omista tunteistaan ihastukselleen. Samalla joutuu myös ottamaan sen riskin, ettei ihastuksen kohde välttämättä tunnekaan samoin. Sitä ei kuitenkaan tiedä, ellei asiasta ota selvää!
Olet oikeassa, että Suomen lakikaan ei kiellä asiaa. Serkukset siis voisivat mennä halutessaan naimisiinkin. Voit esimerkiksi perustella asiaa muille sen avulla. Toisaalta, ihastumisesi on oma asiasi, eikä sinun tarvitse selitellä sitä välttämättä kenellekään, jos et tahdo. Helposti ymmärrettävää lakitietoa aiheeseen liittyen voit kuitenkin lukea halutessasi Minilexin sivuilta.
Ihanaa kevättä sinulle!
Terveisin, Riina – Nuortenelämä.fi
Phoenix
Ihmissuhteet ja seurustelu | 04.04.2018 | Jonne12v | 12v tai nuorempi
Siittimeni alapäästä puuttuu toinen kives. Mitä teen?
Kommentoi
Näytä vastaukset
Nuortenelämä.fi vastaa
Ihmissuhteet ja seurustelu | 10.04.2018 | Nuortenelämä Riina
Hei ja kiitos kysymyksestäsi ”Jonne12v”!
Tulevaisuutta ajatellen esimerkiksi lasten saaminen onnistuu hyvin yhdelläkin kiveksellä. Yksi kives pystyy mieshormonin riittävään tuotantoon. Toisen kiveksen puuttuminen ei siis välttämättä vaikuta normaaliin elämään mitenkään.
Voit kysyä vanhemmiltasi, mistä toisen kiveksen puuttuminen kohdallasi johtuu, sillä kyse voi olla esimerkiksi sikiöaikana tapahtuneesta kehityshäiriöstä. Voit myös mennä juttelemaan asiasta koulusi terveydenhoitajan kanssa. Hän on ammattilainen ja keskustelut hänen kanssaan ovat luottamuksellisia. Hän vastaa varmasti mielellään sinua mietityttäviin kysymyksiin kehostasi ja terveydestäsi.
Aurinkoista kevättä!
Terveisin, Riina – Nuortenelämä.fi
Seksuaalisuus ahdistaa
Ihmissuhteet ja seurustelu | 03.04.2018 | Toivotonko? | 18-24v
Minulla on ollut eräs ruumiineritteisiin liittyvä fetissi niin pitkään kuin muistan, lapsesta saakka. Sinänsä pidän fetissejä täysin normaalina ja hyväksyttävänä osana seksuaalisuutta, mutta tätä omaani kuitenkin, lievästi sanottuna, ainoastaan inhoan. Pidän sitä kuvottavana ja häpeällisenä enkä koskaan aio toteuttaa sitä käytännössä. Silti, tai ehkä juuri siksi, se tuntuu vosien saatossa vain pahentuneen. Aina se kummittelee jossain takaraivossa ja muistuttaa kuinka sairas ihminen olen kiihottuessani mokomasta. Pahinta on, etten enää tunne kykeneväni kiihottumaan mistään muusta. Mielikuva itsestäni likaisena perverssinä on niin voimakas, että se pilaa normaalin seksielämäni. Lisäksi lukemani artikkelit siitä, ettei fetisseistä voi koskaan "parantua", tuntuvat juurruttaneen tämän ongelman minuun entistäkin syvemmälle. Samoin oletus siitä, että fantasiat olisi hyvä jakaa seksikumppanin kanssa. Entä jos en halua? Enkö silloin koskaan löydä todellista yhteyttä häneen/vapaudu tästä piinasta? Onko minunlaisellani toivoakaan kokea enää ikinä seksuaalista nautintoa ilman fantasioita, jotka ällöttävät minua? Haluaisin uskoa siihen, mutta vaikeaa se on kun tunnen jääneeni tämän asian kanssa niin yksin.
Kommentoi
Näytä vastaukset
Nuortenelämä.fi vastaa
Ihmissuhteet ja seurustelu | 09.04.2018 | Nuortenelämä Riina
Hei!
Kiitos viestistäsi. Kerrot, että sinulla on ruumiineritteisiin liittyvä fetissi, jota inhoat. Koet, että mielikuva itsestäsi likaisena perverssinä pilaa normaalin seksielämäsi. Pohdit, että etkö koskaan vapaudu piinasta tai löydä todellista yhteyttä seksikumppanisi kanssa, jos et halua jakaa fantasioitasi hänen kanssaan. Mietit, onko sinulla enää toivoa kokea seksuaalista nautintoa ilman ällöttäviä fantasioita.
Niin kuin itsekin pohdit, fetissit ovat normaaleja ja hyväksyttäviä seksuaalisuuteen kuuluvia asioita, kunhan ne eivät loukkaa muita tai riko lakia. Ihminen voi kiihottua monenlaisista asioista ja siinä ei ole mitään väärää. Fetissit myös voivat muuttua elämän aikana. Fantasiat ovat mielikuvia ja ajatuksia, joten niistä ei ole mitään haittaa kenellekään. Fantasioiminenkin on täysin hyväksyttävää ja normaalia ja se on myös yksi tapa tutustua omaan seksuaalisuuteen.
Fetissit voivat tuntua joskus pelottavilta tai inhottaviltakin ja ne voivat saada aikaan epävarman olon omasta seksuaalisuudesta. Seksuaalisista fantasioista/fetisseistä voi kuitenkin jutella kumppanin kanssa avoimesti ja yhdessä miettiä, olisiko molemmilla kiinnostusta toteuttaa niitä. Vaikka kiinnostusta siihen ei olisi, asiasta juttelu saattaisi helpottaa omaa oloa ja kumppani voisi sen yhteydessä vapautua kertomaan puolestaan omista fantasioista/fetisseistä. Pohdit kuitenkin, että mitä jos asiasta ei tahdo jutella. Toki on ihan sallittua pitää fetissit omana tietonaankin, jos niistä juttelu tuntuu epämukavalta. Asiaa kannattaa siinä tapauksessa käsitellä jollakin muulla tapaa, jotta se ei piinaisi sinua ja häiritsisi seksielämääsi. On varmasti ikävää, jos seksistä ei pysty nauttimaan normaalisti. Sexpon sivuilta kuitenkin löydät vinkkejä, kuinka kertoa omasta fetissistä kumppanille, jos se joskus tulee ajankohtaiseksi. Sivuilta löytyy myös lisää tietoa fetisseihin ja fantasioihin liittyen.
Yksi vaihtoehto tilanteeseesi on seksuaaliterapia. Terapia pohjautuu rakentavaan keskusteluun, jonka ohella voidaan hyödyntää esim. mielikuvaharjoituksia, kehollisia harjoitteita ja rentoutumismenetelmiä. Koska fetissisi vaikuttaa muodostuneen seksielämääsi haittaavaksi ongelmaksi, olisi asia hyvä selvittää. Seksuaaliterapeutit ovatkin asiantuntijoita, joiden kanssa voi jutella avoimesti ja luottamuksellisesti. Seksuaaliterapia on kuitenkin yleensä maksullista.
Myös seksuaalineuvoja voisi auttaa sinua asian prosessoinnissa. Esimerkiksi Sexpo tarjoaa ilmaista seksuaalineuvontaa. Sitä on mahdollista saada nimettömänä nettineuvonnan muodossa, puhelimitse tai vaikkapa Skypen välityksellä. Ehdottaisinkin, että tutustut näihin palveluihin ja otat halutessasi yhteyttä Sexpon seksuaalineuvonta-asemalle. Neuvonnassa työskentelee sekä seksuaalineuvojia että –terapeutteja. Neuvonnan avulla saisit tilanteeseesi ammattilaisen tukea ja ehkä hyviä vinkkejäkin tilanteeseesi. Uskon, että kun olet saanut käsiteltyä asiaa, pystyt hyväksymään fetissin/fantasian, vaikket välttämättä toteuttaisikaan sitä seksielämässäsi. Kun on sinut oman seksuaalisuuden ja muutenkin oman itsensä kanssa, on silloin helpompaa myös nauttia seksistä. Ei siis kannata luopua toivosta, varmasti pystyt vielä kokemaan seksuaalista nautintoa ilman ahdistusta, kunhan vain saat asian käsiteltyä.
Tsemppiä kovasti! Toivottavasti vastauksesta on sinulle hyötyä.
Terveisin, Riina – Nuortenelämä.fi
Sivut
