Täältä löydät Kansalaisena -aiheeseen liittyvät kysymykset, kommentit ja vastaukset. Mikäli et löydä vastauksia mieltäsi askarruttavaan asiaan, pääset esittämään oman kysymyksen klikkaamalla Esitä kysymys -painiketta.

Missä tilanteissa saa oleskella ilman paitaa julkisilla paikoilla?

Lähtökohtaisestihan paidattomuus julkisesti ei ole laitonta miehille, eikä naisille? Kuitenkin poliisi voi tietyissä tilanteissa kehoittaa laittamaan paidan päälle, mitkä ovat tällaiset tilanteet? Ja jos paitaa ei kehotuksesta huolimatta pue, voi sakkoa antaa kai virkavallan vastustamisesta? Jos jotakuta häiritsee naisen paidattomuus, ja poliisi siksi kehoittaa naista pukemaan paidan, onhan tällöin myös naisella oikeus hälyyttää poliisi paikalle, jos häntäkin sitten häiritsee miehen paidattomuus? Entä jos paidatta kulkevalla ei ole paitaa mukana lainkaan, vaan matkaa kotiin esim useampi kilometri? Entä jos on useita ihmisiä samassa paikassa, esim. Puistossa ilman paitaa? Eikai tällöin poliisi voi vain osaa ihmisistä kehoittaa pukemaan paidan erotellen ihmiset sukupuolen perusteella? Eikös se olisi sukupuolisyrjintää? Voisiko joki valaista ihan lain kannalta tätä asiaa selkeästi, että missä voi tarkalleen oleskella ilman paitaa?

Kommentoi
Näytä vastaukset

Nuortenelämä.fi vastaa

Hei,

kiitos kysymyksistäsi!

Alastomuus ei ole Suomessa laitonta ja kaupungillakin voi olla alasti. Julkisilla paikoilla ei kuitenkaan saa esiintyä alasti pahennusta herättävällä tavalla. Pahennusta herättäväksi alastomuus tulkitaan usein silloin, kun sillä on seksuaalinen tarkoitus. Näin sanoo rikoslaki (17 luku 21 §):

"Sukupuolisiveellisyyden julkinen loukkaaminen

Joka tekee julkisesti sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan teon siten, että se aiheuttaa pahennusta, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä rangaistusta, sukupuolisiveellisyyden julkisesta loukkaamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi." http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001#L17

Poliisi voi pyytää laittamaan paidan päälle, jos joku kokee paidattomuuden häiritseväksi. Nainenkin voi ilmoittaa poliisille, jos jonkun miehen alastomuus häiritsee. Häiritsevyyden kokemukseen vaikuttaa kokonaistilanne. Esimerkiksi uimarannalla rinnat ja nännit paljastavassa uima-asussa näyttäytymistä ei yleensä tulkita epäsiveelliseksi kummankaan sukupuolen osalta. Toisaalta on myös paikkoja, jotka eivät hyväksy kenenkään paidattomuutta. Esimerkiksi joissakin ravintoloissa, terasseilla tai juhlatilaisuuksissa ei katsottaisi hyvällä paidattomuutta ylipäätään.

Suomalaisessa kulttuurissa moni pitää naisen paidattomuutta paheksuttavampana kuin miehen paidattomuutta. Jos nainen kävelee vaikkapa kauppaan tai kirjastoon rinnat paljaana, voi se helpommin herättää joissakin ihmisissä paheksumista (vaikka ei mitään häiritsevää muuten tekisikään) ja he saattavat ilmoittaa asiasta poliisille. Siinä tilanteessa poliisi tekee työtään arvioituaan tilanteen - hän voi neuvotella, kehottaa tai käskeä laittamaan paidan päälle. Jos se ei auta, voidaan pohtia sakottamista sukupuolisiveellisyyden julkisesta loukkaamisesta. Paidattomista miehistä harvemmin ilmoitellaan, minkä vuoksi poliisikaan ei siihen asiaan niin helposti puutu.

Jos kukaan ei ole paidattomuudesta häiriintynyt ja tehnyt ilmoitusta, niin ei siihen poliisikaan välttämättä puutu. Puuttuessaankin poliisi saattaa vaikka todeta, että et ole tehnyt mitään laitonta, mutta joku nyt on mielensä kuitenkin pahoittanut, joten laittaisitko siksi paidan päällesi. Neuvottelu ja maalaisjärki ovat asian ratkaisemisessa keskeisellä sijalla. Jos ei ole paitaa mukana, voidaan siitä varmasti yhdessä neuvotella, että miten toimitaan. Onko mahdollista lainata paitaa kaverilta, ostaa halpa paita kaupasta tai mennä suoraa tietä kotiin ja tulla takaisin paidan kanssa? Jos puistossa on naisia ja miehiä ilman paitaa ja poliisi kehottaa vain naisia laittamaan paidan päälle (koska paidattomuus on jotakuta häirinnyt), voivat naiset toki sanoa, että myös heitä häiritsee miesten paidattomuus. Tällöin poliisi pyytänee myös seurueen miehiä laittamaan paidan päälle, koska maalaisjärkeä käyttäen se lienee kaikkein sopuisin ratkaisu tuossa tilanteessa. Mitään kaiken kattavaa vastausta siihen, missä voi olla ilman paitaa ei ole, koska se riippuu aina kokonaistilanteesta - siitä miten paidaton käyttäytyy ja siitä, onko joku ulkopuolinen kokenut paidattomuuden tai käytöksen häiritseväksi. Harvemmin kukaan päätyy paidattomuuden takia käräjille, koska yleensä asiat saadaan neuvoteltua paikan päällä.

Siitä voi ja on hyvä keskustella, onko naisten yläosattomuuden paheksuminen oikeudenmukaista ja tasa-arvoista. Muuttuisiko tilanne jos paidattomia naisia näkyisi enemmän katukuvassa ja toisaalta, jos miesten vähäpukeisuudesta ilmoitettaisiin useammin poliisille?

Aurinkoista kesää!

Terveisin, Suvi - Nuortenelämä.fi

Näpistys

Hei.
Sain kutsun poliisikuulusteluun.
Aiheena oli näpistysepäily. Olen siihen syyllinen.
Kyseisessä paikassa jossa näpistin on aikaisemmin tapahtunut varkauksia, joihin ei syyllistä ole löytynyt.
Olisiko kutsussa maininta jos minua epäillään näistä varkauksista?
Olen valvonut öitä, ollut syömättä. On niin paha olla.

Kommentoi
Näytä vastaukset

Nuortenelämä.fi vastaa

Hei,

kiitos kysymyksestäsi! Onpa harmillinen tilanne - ymmärrän, että se painaa mieltä. Tärkeintä asian selvittämisessä on se, että kertoo asiat rehellisesti niinkuin ne ovat menneet. Poliisi varmasti kertoo tarkasti, mistä sinua epäillään ja minkälaisia vaihtoehtoja asian selvittämisessä on.

Mielestäni on tärkeää, että et pohdi asioita yksin. Joskus tulee töppäiltyä ja omatunto kolkuttaa niin, ettei meinaa uni tulla ja ruoka maistua. Se on ihan terve reaktio, mutta sen ei ole tarkoitus jatkua loputtomiin. Asioista ja huolenaiheista kannattaa jutella omien vanhempien ja vaikkapa ystävien kanssa. Ja sekin on hyvä muistaa, että töppäilyjen ja asioiden selvittämisen jälkeen elämä kuitenkin jatkuu. Kaikki tekevät joskus virheitä - onneksi virheistä voi kuitenkin oppia.

Tsemppiä!

Terveisin, Suvi - Nuortenelämä.fi

Olenko elitisti?

Olen jo pitkään vihannut kaikkia ihmisiä jotka ovat idiootteja. Olen ylä asteella ja siellä on tosi paljon ihmisiä jotka luulevat olevansa niin hemmetin kovia tyyppejä kun ovat niin pahiksia. He saavat huonoja numeroita ja ovat muutenkin hirveitä pellejä. Tunnen olevani jokaisen tälläisen henkilön yläpuolella ja pidän heitä roskana. Myös kun monet aikuiset juttelevat minulle he käyttäytyvät kuin he puhuisivat jollekin 4 vuotiaalle. Esitän aina että en oikein tietäisi mistään mitään mutta mielessäni pidän heitä idiootteina ja ajattelen olevani viisaampi kuin he. Olen kasvanut ympäristössä jossa jokainen aikuinen on diletantti joka ei ole käynyt edes lukiota. Suurin osa luokkalaisistani on pelkkiä pellejä joiden mukaan on niin siistiä olla se joka tulee kouluun 2 tuntia myöhässä. Tunnen vain ylemmyyden tunnetta kun mietin millaisia paska duuneja he tulevat saamaan aikuisina. Kun he luulevat olevansa luokan kovimpia tyyppejä mielessäni pyörii vain ajatus kuinka suurta roskaa he ovat ja kuinka voisin milloin tahansa vain siivota heidät pois. En näytä mitään tätä ulospäin ja esitän olevani heidän kaverinsa ja se hiljanen tyyppi jolla on välillä hauskat jutut. Minun puolestani kaikki tämä heikompi aines voitaisiin eristää jonnekin missä olisi heille sopivaa tekemistä. Olen kyllästynyt ympärilläni pyöriviin urpoihin ja tunnen ettei heitä tarvita. Olenko jotenkin outo?

Kommentoi
Näytä vastaukset

Nuortenelämä.fi vastaa

Hei,

kiitos viestistäsi! Pohdiskelet kysymyksessäsi oletko elitisti, mutta et kuitenkaan tarkalleen määrittele sitä, mitä tarkoitat eliitillä. Voisitkin hieman tarkemmin pohtia sitä, liittyykö elitismi omassa mielessäsi esimerkiksi taloudelliseen asemaan, älykkyyteen, koulutukseen, politiikkaan tai vaikkapa uskontoon. Vasta sen jälkeen voit itse määritellä koetko kuuluvasi eliittiin - ja mitä elitismi sinulle tarkalleen ottaen merkitsee. Se on silti hyvä pitää mielessä, että vaikka kokisit itse kuuluvasi johonkin eliittiin, toiset ihmiset eivät välttämättä ajattele sinusta samalla tavalla. Ehkä voisitkin pohtia, kenellä ylipäätään on valta määritellä se, kuka kuuluu eliittiin. Yhteiskuntatieteissä näitä kysymyksiä käsitellään paljon, joten suosittelen sinua syventämään ymmärrystäsi asiasta hakemalla kirjastosta jonkun aihetta käsittelevän perusteoksen. Myös filosofia antaa hyvät ainekset tämän kysymyksen pohtimiseen.

Kirjoituksesi johdattaa kyllä sen jäljille, mitä eliittiin ei mielestäsi ilmeisesti ainakaan kuulu: idiootit, kovat tyypit, pahikset, pellet, roskaväki, diletantit, myöhästelijät, paskaduunien tekijät, heikompi aines ja urpot. Ongelmana on se, että et tekstissäsi määrittele sitäkään, mitä tarkoitat esimerkiksi paskaduuneilla ja idiootteilla. Voisiko siis olla, että luokittelet omassa mielessäsi ihmisiä erilaisiin kategorioihin omien ennakkoluulojesi pohjalta sen sijaan, että kyseenalaistaisit käyttämäsi käsitteet ja pohtisit asiaa hieman tarkemmin esimerkiksi tutkimustiedon valossa?

On ihan tavallista, että murrosiässä kokee olevansa toisten yläpuolella, täysin uniikki ja kaikkivoipa. Se kuuluu itsenäistymiseen. Nuoren aivot kuitenkin kehittyvät noin 25-vuotiaaksi saakka. Kypsyessään ihminen yleensä huomaakin oman rajallisuuteensa ja osaa aivan uudella tavalla arvostaa myös toisten ihmisten kykyjä joissakin sellaisissa asioissa, joissa on itse puutteellinen.

Ymmärrys ihmisyydestä ja monimutkaisista prosesseista, joiden kautta ihmiset päätyvät elämässään tiettyyn pisteeseen kasvaa esimerkiksi iän, elämänkokemuksen ja kouluttautumisen myötä. Viisaus on esimerkiksi sitä, että ymmärtää erilaisten ihmisten erilaisia taustoja ja niihin vaikuttaneita yhteiskunnallisia, kulttuurisia ja historiallisia syitä. Tiesitkö esimerkiksi sitä, että ympärilläsi olevilla aikuisilla ei ole välttämättä ollut nuoruudessaan mahdollisuutta käydä lukiota, vaikka olisivat sitä ehkä halunneetkin? Yhteiskunta on ollut hyvin paljon toisenlainen rakenteeltaan vielä ennen 1980-luvun taloudellista nousukautta. Aika moni nykyiseen poliittiseen ja taloudelliseen eliittiin kuuluva henkilö on myös voinut nuorena olla luokan pelle tai kovis. Siihenkin voi olla lukuisia syitä, miksi joku käyttäytyy tietyllä tavalla. Älykäs ihminen osaa nähdä ja ymmärtää erilaisten ihmisten taustoja arvottamatta niitä sokeasti. Ja usein, jos ihminen ymmärtää asioiden taustoja, ei hänelle tule tarvetta nimitellä toisia. Ehkäpä joku myöhästelee siksi, että kotona ei ole vanhemmilla kaikki hyvin? Hän ei ole valinnut asemaansa - ja kuitenkin joutuu sen kanssa elämään.

Sen voin sinulle todeta, että ainakaan koulutuksellisessa, älyllisessä ja poliittisessa eliitissä ei ihminen kovin kauaa pysy ilman sosiaalista älykkyyttä ja kykyä asettua toisen ihmisen asemaan. Viisaus onkin myös sitä, että osaa kyseenalaistaa omat ajatuksensa ja ennakkoluulonsa. Ehkä voisitkin syventää itseymmärrystäsi pohtimalla, miksi koet tarvetta arvostella tietynlaisia ihmisiä ja "siivota heidät pois". Jos ihmisellä on vahva itsetunto, hänen ei tarvitse polkea toisia ihmisiä alaspäin päästäkseen itse ylös. Silloin voi keskittyä kehittämään itsessään omia parhaita puoliaan sen sijaan, että keskittyy toisten huonoihin puoliin. Oman aikansa älylliseen eliittiin kuuluvan Laotsen sanoin: "Toisten tunteminen on älykkyyttä; itsensä tunteminen todellista viisautta".

Aurinkoista kevättä!

Terveisin, Suvi - Nuortenelämä.fi

kirkon kolehti

Moi. Mä en nyt tiiä et tuleeks tää oikeeseen kategoriaan, mut mä mietin sitä, että kun kirkossa (ev.lut.) kerätään kolehti, niin kuinka suuri prosentti kolehdin tuotoista menee oikeesti sille kohteelle, joka on mainittu? Meneekö 100-prosenttisesti hyväntekeväisyyskohteelle, vai pitääkö kirkko osan tuotoista?

Kommentoi
Näytä vastaukset

Nuortenelämä.fi vastaa

Hei,

kiitos kysymyksestäsi! On vaikea löytää yleispätevää vastausta sille, miten suuri osa kolehdista menee ilmoitettuun kohteeseen. Kolehdin kohde ilmoitetaan aina kolehdin keräämisen yhteydessä. Kirkkohallitus määrittelee Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa pääosan kirkkopyhien kolehdinkeräyskohteista, osasta päättää hiippakunnan tuomiokapituli ja osasta paikallinen seurakunta. Ainakin toisinaan ilmoitetaan, että kolehti menee kohteeseen lyhentämättömänä. Koska kolehtien kohteet vaihtelevat, saat luotettavimman vastauksen varmasti kysymällä asiasta kolehdin kerääjältä jokaisen kolehdin keruun yhteydessä.

Terveisin, Suvi - Nuortenelämä.fi

Tarvitsen apua

Moikka!

Minulla on ollut jo jonkin aikaa ongelmia koulussa, kavereiden kanssa jne...
Eli ongelmani alkoivat kun aloitin kolmosluokan(olen nyt seiskalla). Olin ollut siihen asti lähes aina koulussa parhaan kaverini kanssa. Hän oli kuitenkin muuttanut kesän aikana ja joutui vaihtamaan koulua. Minusta tuntui silloin tosi yksinäiseltä sillä en tuntenut ketään luokaltani tai oikeastaan koko koulustani. Tutustuin kuitenkin ajan kuluessa kahteen tyttöön luokaltani. Olin ollut siihen asti tosi hyvä koulussa enkä myöhästellyt koskaan. He olivat täysin minun vastakohtia. Kumpaakaan ei kiinnostanut koulu. Kuljin koulumatkat heidän kanssa sillä muita ei ollut. Myöhästyin ensin vain pari kertaa heidän kanssaan, mutta hiljalleen siitä alkoi tulla meille tapa. Myöhästyimme yleensä kerran parissa viikossa tai viikossa. Opettajani puhuikin siitä vanhemmilleni. Äitini päätti silloin soittaa asiasta toisen tytön vanhemmille. Se ei auttanut yhtään vaan se pahensi tilannetta. Äitini ei tajunnut, että menetin sen takia ainoat ihmiset jotka tunsin koulusta. Lopetin koulumatkojen kulkemisen heidän kanssa. En enää myöhästellyt, mutta ei minulla ollut enää kavereitakaan. Onneksi kesä lähestyi ja minulla oli kesä aikaa olla omassa rauhassani.

Kesän aikana en ollut kuin pari kertaa parhaan kaverini kanssa. Olin etupäässä yksin ja perheeni kanssa. Kesällä aloin laihtua paljon, sillä minulta alkoi loppua kiinnostus ylipäätään elämiseen ja lopetin syömisen lähes kokonaan. Äitini huomasi, että olin laihtunut, mutta ajatteli sen olevan vain jotain pientä. Koulujen alkaessä syksyllä terveydenhoitajani otti yhteyttä kotiini ja jouduin äitini kanssa jonkin laiseen ruoka terapia juttuun muutaman kerran. En halunnut huolestuttaa äitiäni joten aloin syömään taas normaalisti. Se oli silloin vielä aika helppoa alkaa syömään taas hyvin.

Nelos luokka menikin sitten vähän siinä ja siinä. Sain pari ihan ok kaveria ja koulu alkoitaas sujua paremmin. Itsetuntoni oli mennyt laskuun , mutta sain juuri nostettua sitä paremmaksi. Sitten liikunnan opettajani alkoi puhumaan minulle ja yhdelle toiselle luokkalaiselleni niinkuin oisimme olleet tosi huonoja ja epä urheilullisia. Luokallamme oli pari tosi urheilullista tyyppiä jotka olivatkin opettajan lellikkejä. Yksi niistä alkoikin sitten syrjiä minua ja edellä mainittua kaveriani. Liikunnan opettaja vaan jatkoi meidän arvostelua ja sainoi usein ettemme koita edes vaikka annoimme aina kaikkemme. Se murskasi jälleen itse tuntoni enkä enää halunnut elää. Tuntui, että kaikki vaan romahti taas. Luokkalaiseni jatkoi vain minun syrjimistä ja järjesti minulle usein noloja tilanteita koko luokan edessä. Kukaan opettajista ei huomannut mitään ja luuli oikeastaan minua ja syrjiääni hyviksi ystäviksi joten meidät laitettiin usen vierekkäin istumaa luokassa. Silloin aloin viillellä itseäni välillä ja aloin harkita itsemurhaa vaikka se tuntuikin tavallaan turhalta, sillä moni sanoi minulle usein, että minulla on aina kaikki niin hyvin.

Minulla oli kuitenkin ihan pienestä asti ollut aika vahvoja muistoja siitä, että joku olisi joskus ahdistellut minua seksuaalisesti.(olin kai noin 3-4v)Minulla ei ole vieläkään muistikuvia ketä se oli. muistan vain kuinka hän alkoi riisua minua ja käski minun olla iha hiljaa tai hän tekisi jotain pahaa. Sitten hän alkoi riisuitua itse ja alkoi kosketella minua ympäriinsä. Olimme jossain pimeähkössä huoneessa ja hän oli peittänyt naamaansahuivilla. Joku tuli kuitenkin muttei tajunnut mitä oli tapahtumassa. Pääsin kai kotiin turvaa. En voi sanoa kuitenkaan varmaksi tapahtumia mutta minulla on niin vahvoja tuntemuksia asiasta. Noiden tuntemuksien takia halusin myös kuolla. Kerran karkasin kotoa ja otin mukaani vain puukon tarkoituksenani oli siis viillellä itseäni ja sen jälkeen hypätä jokeen. Olin jo valmiina hyppäämään mutta en vain pystynyt siihen. Palasin kotiin ja sanoin olleeni metsässä retkellä. Joskus äitini löysi puukon joka oli ollut minulla mukana mutta keksein jonkun valheen mitä olisin sillä tehnyt.

Viides luokka olikin aika samoja tapahtumia eli elämä oli hoka päivä pelkkää pelkoa ja uusien asioiden pelkäämistä. Kuudes luokka oli onneksi vähän parempi vaikka olin edelleen vähän itsetuhoinen ja minua syrjittiin vielä joskus koulussa. Syrjintä johtui siis usein siitä, että minulla on ärrä vika. Monen mielestä kuulostankin tosi tyhmältä kun puhun.

Koitti seitsemäs luokka. Pääsin samalle luokalle ykkös kakkos luokilla olleen parhaan kaverini kanssa. Luokalleni tuli vanhasta luokastani vain kaksi poikaa ja syrjijäni meni eri kouluun. Ajattelin ensin yläasteen olleen jonkun uuden hyvän alku. Se ei olekkaan sitä miksi luulin. Minua oudoksutaan puheviastani ja epä sosiaalisuudestani. Ala-aste vain vei minun sosiaalisuuteni pois. En ole saanut oikein uusia ystäviä kun on niin vaikea tutustua muihin. Olen myös laihtunut kymmenisen kiloa yläasteen alusta. Olen siis 13vuotias 160 senttiä pitkä ja painan noin 39kiloa. En ole varma onko se normaali paino ikäiselleni ja kokoiselleni, mutta tahtoisin olla vielä laihempi.

Siinä oli varmaan kaikki kouluun liittyvä mutta kotonakaan ei ole ollut ihan helppoa aina. Olen nimittäin uskotellut itselleni ennen että minulla olisi jotenkin hyvät ja avoimet välit vanhempiini. Nyt olen kuitenkin tajunnut ettei niin ole eikä ole ollutkaan ikinä. En ole kertonut itsetuhoisista ajatuksistani enkä syrjinnästäni tai muustakaan vanhemmilleni. Isäni nyt on aina ollut pitkiä aikoja poissa työmatkoilla. Niinkuin hän on nyttenkin poissa. Äitini taas on ollut aina kotona mutta tuntuu etten vaan uskalla puhuu sille mitään. En oo kertonu myöskään siittä ahdistelu jutust ikinä kellekkään. Mulla on kanssa kaks sisarusta. Iso veli ja iso sisko. Mulla on aika heikot välit veljeeni mutta siskoon aika hyvät. En oo kyllä sillekkään todellakaan pystynyt kertoo mitää yksityist.

Tässä seiskaluokalla oon kerran meinanut yli annostaa itseni läkkeillä kuoliaaksi ja kerran vaa aattelin että meen jonnekkin metsään ja kuolen sinne. Itken lähes joka ilta koska muo pelottaa jokainen päivä. En oo ainakaan vielä sekaantunu alkoholiin, tupakkaan tai huumeisiin vaikka tosi moni muu meiän koulusta onkin. Muo vaan pelottaa että sorrun niihin porukoihin vielä pian. Oon kyllä ollut itsetuhonen mutte en vaa oo ikinä kestänyt ajatusta että käyttäisin jotain päihteitä. Nyt on vaa alkanu tuntuu ettei elämällä oo mitää merkitystä tai sillä mitä mä teen.

Tästä tekstistä tuli tosi pitkä, mutta halusin vaan avautua jonnekkkin ekan kerrran mun ajatuksistani. Toivoisin, että olisi jotain vinkkejä miten voisin ehkä unohtaa kaikki itsetuhoiset ajatukseni ja parantaa elämääni.

Kommentoi
Näytä vastaukset

Nuortenelämä.fi vastaa

Hei,

on todella hyvä, että kerroit ajatuksistasi – se on ensimmäinen askel eteenpäin. Kerrot viestissäsi, että haluaisit unohtaa itsetuhoiset ajatukset ja parantaa elämääsi. Se on oikein hyvä tavoite! Olet pohtinut paljon hankalia asioita yksiksesi ja nyt voisikin olla hyvä pohtia asioita yhdessä jonkun aikuisen kanssa. Yksinäisyyden ja itsetuhoajatusten kanssa ei tarvitse selviytyä yksin.

Jos omille vanhemmille puhuminen tuntuu hankalalta, voisit harkita sitä, että varaisit ajan esimerkiksi koulupsykologin luokse. Alueellasi toimii myös maksuton Nuorten vastaanotto, jonka yhteystiedot löytyvät täältä: https://www.pori.fi/perusturva/psykososiaaliset/yhteystiedot.html
Koulupsykologin ja Nuorten vastaanoton psykologien kanssa kaikki keskustelut ovat täysin luottamuksellisia. Moni nuori käy psykologin luona juttelemassa – ja yleensä siitä on aina apua.

Kerroit, että aikaisemmat syrjimiskokemuksesi ovat vaikuttaneet siihen, että sinun on vaikea tutustua ihmisiin. Ymmärrän, että sinusta tuntuu pahalta ja uusien ihmisten kohtaaminen on vaikeaa. Kiusaaminen ja syrjiminen on aina väärin. Vika on kiusaajassa, ei sinussa. Toivoisinkin, että et purkaisi pahaa oloa itseesi, sillä muitakin keinoja pahan olon purkamiseen on tarjolla. Esimerkiksi koulupsykologin kanssa voisitte yhdessä kehitellä tapoja käsitellä itsetuhoisia ajatuksia ja löytää myös kivoja juttuja elämään. Hän voi myös auttaa sinua löytämään takaisin sellaisen ilon ja itsevarmuuden, josta on apua esimerkiksi uusien ystävien hankkimisessa. On tärkeää, että muistaisit jälleen sen, miten hieno ja ainutlaatuinen ihminen olet aivan omana itsenäsi!

Kerroit, että sinulla on muistikuvia siitä, että sinua on lapsuudessa ahdisteltu. Myös siitä asiasta on todella tärkeää puhua, ettei se jää vaivaamaan sinua. Se on myös sellainen asia, josta olisi hyvä kertoa koulupsykologille tai alueellasi toimivalla Nuorten vastaanotolla. He pystyvät varmasti auttamaan. Jos ensimmäinen käynti psykologin luona tai Nuorten vastaanotolla jännittää, voit esimerkiksi näyttää tänne kirjoittamasi viestin ja voitte lähteä sen pohjalta juttelemaan ja selvittämään, miten edetä asiassa. Asia on syytä selvittää, koska Suomen lainsäädännössäkin on kirjattu toimenpiteet alaikäisen ahdisteluun liittyen.

Vaikeuksien keskelläkin kannattaa aina muistaa, ettei mikään menneisyydessä tapahtunut kerro siitä, mitä tulevaisuudessa voi vielä tapahtua. Vaikka olet kokenut kovia, sinulla on mahdollisuus saada apua ja mennä kohti parempaa tulevaisuutta. Olet jo ottanut ensimmäisen askeleen – nyt vain rohkeasti eteenpäin! Ethän riistä itseltäsi mahdollisuutta nähdä, mitä kaikkea kivaa tulevaisuus pitää sisällään.

Terveisin Suvi ja Mika - Nuortenelämä.fi

Näkyykö eläinporno rikosrekisterissä?

Moi! Tuossa viime syksynä tuli kaverien kanssa uteliaisuudesta katsottua pieni pätkä eläinpornoa. Kun video oli katsottu, tuli näytölle teksti että olet katsonut suomessa laitonta videomateriaalia. Olin hätääntynyt mutta asiasta selvää otettuani, kyseessä oli huijaus. Nyt tässä rupesi mietityttämään että näkyykö tämä katsomiskerta rikosrekisterissä? Olen metsäsystä harrastava nuori ja hakemassa vajaa 2kk päästä rinnakkaislupia. Jos näkyy, niin estääkö tämä lupien hankkimisen?

Kommentoi
Näytä vastaukset

Nuortenelämä.fi vastaa

Hei

Kiitos viestistäsi ja kysymyksestäsi.

"Suomessa rikosrekisteriin tulee merkintä, kun henkilö tuomitaan:
- ehdottomaan tai ehdolliseen vankeusrangaistukseen
- valvontarangaistukseen
- ehdollisen vankeusrangaistuksen ohessa sakkoon (oheissakkoon), yhdyskuntapalveluun tai valvontaan
- ehdottoman vankeusrangaistuksen sijasta yhdyskuntapalveluun
- nuorisorangaistukseen tai nuorisorangaistuksen sijasta sakkoon
- viralta pantavaksi tai
- jätetään syyntakeettomana tuomitsematta."

(Lähde: Oikeusrekisterikeskus, http://www.oikeusrekisterikeskus.fi/fi/index/rekisterit/rikosrekisteri.html)

Samalta verkkosivulta voit lukea tarkemmin myös millaisista rikoksista ei tule merkintää ja milloin merkistä poistetaan.

Kansallisen audiovisuaalisen instituutin (KAVI) verkkosivuilla voit perehtyä tarkemmin kuvaohjelmien luokitteluun ja tarjoamiseen:
https://kavi.fi/fi/meku/kuvaohjelmat

KAVIn verkkosivulla löytyy myös tietoa missä kulkee laillisen ja laittoman aineiston raja (https://kavi.fi/fi/mediakasvatus-ja-kuvaohjelmayksikko/usein-kysyttyja#laillinen laiton). Sivulla löytyy tietoa mitä rikoslaissa on määrätty väkivaltakuvauksen ja sukupuolisivelliisyyttä loukkaavan kuvan levittämisestä.

terveisin, Mika - Nuortenelämä.fi

No ei varmasti näy. Kyseessä on todennäköisesti ollut huijaus viesti, jolla on yritetty kalastella rahaa. Sellaisia on liikkeellä paljon ja varsinkin pornosivuilla. Jos poliisi olisi ollut viestin lähettäjä, olisit todennäköisesti hyvin tietoinen siitä, onko kyseisestä tapauksesta tullut rikosrekisterimerkintää...


vastuu lapsesta

Hei. Olen pohdiskellut, että jos alaikäinen tyttö (esim. 15 v) tulee raskaaksi, ja päättää pitää lapsen, niin silloinhan tytön vanhemmilla ei ole siihen mitään päätäntävaltaa? Eli kun tyttö pitää lapsen, niin kuka silloin on vastuussa vauvasta ja sen kuluista? 15 vuotiaallahan ei välttämättä ole vielä mitään tuloja, niin kenen on velvollisuus ostaa esim. lastenrattaat, vaipat, ruuat yms. Kun tytön vanhemmat ovat vielä vastuussa tyttärestään, ja tämän menoista, niin eivätkö he silloin ole vastuussa myös lapsenlapsestaan? Entä jos tytön vanhemmat eivät olisi edes halunneet tyttärensä pitävän lastaan, ja joutuvat silti elättämään sen?

"Yhteistyökumppanimme Decibel.fi on välittänyt kysymyksen Nuortenelämä.fi-palveluun vastattavaksi. Kysymys ja vastaus julkaistaan myös Decibelin Kysy pois -palstalla."

Kommentoi
Näytä vastaukset

Nuortenelämä.fi vastaa

Hei kiitos kysymyksestäsi.

Viestisi sisältää useampia sellaisia kysymyksiä, joita on syytä selvittää suoraan tarkemmin asiaa hoitavien viranomaisten kanssa, muun muassa oman alueesi maistraatin (http://www.maistraatti.fi/fi/maistraatit/), asuinpaikkakuntasi sosiaalitoimen tai Kelan kanssa. Kaikki lakiin perustuvat määräykset vaativat tarkkaa asian tarkastelua asiantuntijoiden kanssa.

Väestöliiton sivulla kirjoitetaan lapsen huoltajasta ja holhoojasta seuraavasti:

"Holhooja - huoltaja

Äidistä tulee lapsen syntyessä tämän huoltaja. Aviomies on aviolapsen huoltaja avioliiton nojalla. Avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen vanhemmat voivat sopia, että he ovat yhdessä lapsen huoltajia. Huoltaja vastaa siitä, että lapsen elinolosuhteet mahdollistavat hänen tasapainoisen kehityksensä. Huoltajalla on oikeus päättää lapsen henkilöön liittyvistä asioista kuten esim. lapsen nimestä, terveydenhuollosta, uskontokunnasta, asuinpaikasta ja koulutuksesta.

Lapsen holhoojan tehtävänä on pitää huolta lapsen omaisuudesta ja toimia lapsen edunvalvojana taloudellisissa asioissa. Jos lapsen vanhempi on lapsen huoltaja on hän yleensä myös lapsen holhooja.

Jos lapsella ei ole vanhempia tai nämä eivät pysty pitämään huolta lapsesta, voidaan yksi tai useampia henkilöitä määrätä lapsen huoltajaksi tai holhoojaksi joko yksin tai yhdessä lapsen vanhempien kanssa. Asian ratkaisee tuomioistuin vanhemman tai holhousviranomaisten pyynnöstä." (http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/avio-ja_avoliiton_lakitieto/holhooja-huoltaja/, lainattu 12.10.2015)

Tarkemmin asiasta säätää laki holhoustoimesta. Laki löytyy osoitteessa: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990442.

Tässä muutamia poimintoja laista. Maistraatti toimii holhousviranomaisena. Maistraatti neuvoo ja opastaa menettelytavoissa holhoustoimeen liittyen.

"1 luku
Yleiset säännökset

1 §
Holhoustoimen tarkoituksena on valvoa niiden henkilöiden etua ja oikeutta, jotka eivät vajaavaltaisuuden, sairauden, poissaolon tai muun syyn vuoksi voi itse pitää huolta taloudellisista asioistaan.

Jos jonkun etua on valvottava muussa kuin taloudellisessa asiassa, holhoustoimi huolehtii siitä siltä osin kuin jäljempänä säädetään.

2 §
Vajaavaltaisella tarkoitetaan alle 18-vuotiasta henkilöä (alaikäinen) ja sellaista 18 vuotta täyttänyttä henkilöä (täysi-ikäinen), joka on julistettu vajaavaltaiseksi.

3 §
Vajaavaltaisen taloudellisia ja muita tässä laissa tarkoitettuja asioita hoitaa edunvalvoja.

Sille, joka ei ole vajaavaltainen, voidaan tämän lain säännöksiä noudattaen määrätä edunvalvoja, jos hän tarvitsee tukea asioittensa hoitamisessa. Jos edunvalvojan määrääminen ei riitä turvaamaan hänen etuaan, hänen toimintakelpoisuuttaan voidaan rajoittaa siten kuin jäljempänä säädetään.

2 luku
Edunvalvojat
Edunvalvojan henkilö

4 §
Alaikäisen edunvalvojina ovat hänen huoltajansa, jollei jäljempänä toisin säädetä. Tuomioistuin voi tämän luvun mukaisesti kuitenkin vapauttaa huoltajan edunvalvojan tehtävästä ja tarvittaessa määrätä muun henkilön alaikäisen edunvalvojaksi.

Täysi-ikäisen edunvalvojana on henkilö, jonka tuomioistuin tai holhousviranomainen on tehtävään määrännyt.

Tuomioistuin tai holhousviranomainen voi määrätä useampia edunvalvojia ja tarvittaessa päättää tehtävien jaosta edunvalvojien kesken.

5 §
Edunvalvojaksi voidaan määrätä tehtävään sopiva henkilö, joka antaa tähän suostumuksensa. Sopivuutta arvioitaessa on muun ohella otettava huomioon edunvalvojaksi esitetyn taito ja kokemus sekä tehtävän laatu ja laajuus.

6 §
Vajaavaltainen ei voi olla edunvalvojana.

Jos lapsen huoltaja on alaikäinen lapsen syntyessä, huoltajasta tulee lapsen edunvalvoja, kun hän täyttää 18 vuotta."

(Laki holhoustoimesta, lainattu 12.10.2015)

Mietit myös viestissäsi kuka ostaa lapselle esimerkiksi lastenrattaat jne, kun ei ole alaikäisenä välttämättä tuloja. lapsen syntyessä vanhemmilla on oikeus erilaisiin etuuksiin, joita myöntää Kela. Kelan myöntämiin etuuksiin kuuluu muun muassa äitiysavustus, äitiysraha, vanhempainraha ja lapsilisä. Näistä löytyy tarkempaa tietoa Kelan verkkopalvelussa osoitteessa: http://www.kela.fi/lapsiperheet

terveisin, Mika – Nuortenelämä.fi

lievästi kehari asepalvelukseen

voiko? lievästi kehari suorittaa asepalvelukseen

"Yhteistyökumppanimme Decibel.fi on välittänyt kysymyksen Nuortenelämä.fi-palveluun vastattavaksi. Kysymys ja vastaus julkaistaan myös Decibelin Kysy pois -palstalla."

Kommentoi
Näytä vastaukset

Nuortenelämä.fi vastaa

Hei

Kiitos viestistäsi ja kysymyksestäsi. Samaa asiaa on kysytty aikaisemmin kesällä. Tässä lisätietoja asepalvelukseen liittyen, joita kokosimme edelliseen samansisältöiseen kysymykseen heinäkuussa.

Asepalvelukseen liittyvät kutsunnat pidetään vuosittain elo-joulukuussa. Kutsunnat koskevat miespuolisia Suomen kansalaisia, jotka täyttävät kyseisen vuoden aikana 18 vuotta. Toteuttamisesta vastaavat puolustusvoimien aluetoimistot. Kutsunnoissa määritetään palveluskelpoisuus, jonka perusteella palveluksesta päätetään.

Kutsuntatilaisuuteen on osallistuttava henkilökohtaisesti. Tilaisuudessa annetaan muun muassa tietoja ja ohjausta, tarkastetaan terveydentila ja kuullaan asevelvollisen toivomukset. Näiden perusteella tehdään asevelvollista koskevat päätökset, muun muassa palvelukelpoisuudesta, palveluksen aloitusajankohdasta ja -paikasta sekä vapauttamista koskevista asioista. Kutsuntatilaisuus on siis yksi mahdollisuus sinulle kertoa motivaatiostasi ja halukkuudestasi suorittaa asepalvelus.

Jokaisen kutsuntaikäisen on lain mukaan käytävä ennen kutsuntoja ennakkoterveystarkastuksessa. Terveystarkastukseen otetaan mukaan täytettynä kyselylomake palvelusta ja terveystilan tutkimusta varten. Lisäksi mukaan tulee ottaa muun muassa mahdolliset aikaisemmat lääkärinlausunnot ja -todistukset.

Jokaisen kutsuntaikäisen miehen on asevelvollisuuslain mukaan käytävä ennakkoterveystarkastuksessa ennen syksyn kutsuntatilaisuuksia. Tämä tarkastus ei vapauta varsinaisesta kutsuntatilaisuudesta. vastaukset vaikuttavat osaltaan palveluskelpoisuuteen määritykseen. Päätös palvelukelpoisuudesta tehdään varsinaisissa kutsunnoissa.

Lisätietoja asepalvelukseen liittyen löytyy osoitteessa: www.puolustusvoimat.fi > Varusmies

Voit aina erityiskysymyksissä ja -tilanteissa kääntyä Puolustusvoimien aluetoimistojen puoleen. Yhteystiedot löytyvät osoitteessa: www.puolustusvoimat.fi > Yhteystiedot.

Aluetoimistoilla on verkkosivulla Kysy aluetoimistolta -palvelu, jossa voit myös verkon kautta kysyä tarkemmin asiaasi.

Lähteenä käytetty Puolustusvoimat.fi-verkkosivuja.

terveisin, Mika - Nuortenelämä.fi

 

onko normaalia ..?

Onko normaalia että rintoja aristaa?

Kommentoi
Näytä vastaukset

Nuortenelämä.fi vastaa

Hei ja kiitos kysymyksestäsi. Kiva, että löysit Kysyttävää-palstan.

Kysymyksen jättämisen yhteydessä merkitsit kuuluvasi ikäryhmään 12v tai nuorempi. Tästä päättelen, että olet murrosikäinen.

Rintojen aristaminen iässäsi on yksi merkki siitä, että rintojen kasvu ja koko murrosikä on alkamassa. Rintojen kehityksen ensimmäiset merkit ovat tytöillä yleensä näkyvillä viimeistään 13-vuotiailla. Rintojen arkuus kuukautisten yhteydessä on myös ihan tavallista. Jos asia huolestuttaa sinua, niin voit esimerkiksi käydä keskustelemassa asiasta kouluterveydenhoitajan luona.

Väestöliiton Nuorten-sivuilla voit lukea tarkemmin tyttöjen murrosikään liittyvästä kehon kehityksestä ja muutoksista.
http://www.vaestoliitto.fi/nuoret/murrosika/tyton-keho/

Hyvää kesän jatkoa.

Mika - Nuortenelämä.fi

lievästi keharin motivaation merkitys

olen halukas oikeaan armeijaan ja motivoitunut olen lievästi kehari mikä? merkitys lievästi keharin motivaatiolla on kutsunnoissa tai meten se on eduksi

Kommentoi
Näytä vastaukset

Nuortenelämä.fi vastaa

Hei. Samaan kysymykseen on vastattu 20.7.2015 Kysyttävää-palstalla. Vastaus alla.
t. Mika - Nuortenelämä.fi

Vastaus 20.7.2015:
Hei

Kiitos viestistäsi ja kysymyksestäsi. Tässä lisätietoja asepalvelukseen liittyen.

Asepalvelukseen liittyvät kutsunnat pidetään vuosittain elo-joulukuussa. Kutsunnat koskevat miespuolisia Suomen kansalaisia, jotka täyttävät kyseisen vuoden aikana 18 vuotta. Toteuttamisesta vastaavat puolustusvoimien aluetoimistot. Kutsunnoissa määritetään palveluskelpoisuus, jonka perusteella palveluksesta päätetään.

Kutsuntatilaisuuteen on osallistuttava henkilökohtaisesti. Tilaisuudessa annetaan muun muassa tietoja ja ohjausta, tarkastetaan terveydentila ja kuullaan asevelvollisen toivomukset. Näiden perusteella tehdään asevelvollista koskevat päätökset, muun muassa palvelukelpoisuudesta, palveluksen aloitusajankohdasta ja -paikasta sekä vapauttamista koskevista asioista. Kutsuntatilaisuus on siis yksi mahdollisuus sinulle kertoa motivaatiostasi ja halukkuudestasi suorittaa asepalvelus.

Jokaisen kutsuntaikäisen on lain mukaan käytävä ennen kutsuntoja ennakkoterveystarkastuksessa. Terveystarkastukseen otetaan mukaan täytettynä kyselylomake palvelusta ja terveystilan tutkimusta varten. Lisäksi mukaan tulee ottaa muun muassa mahdolliset aikaisemmat lääkärinlausunnot ja -todistukset.

Jokaisen kutsuntaikäisen miehen on asevelvollisuuslain mukaan käytävä ennakkoterveystarkastuksessa ennen syksyn kutsuntatilaisuuksia. Tämä tarkastus ei vapauta varsinaisesta kutsuntatilaisuudesta. vastaukset vaikuttavat osaltaan palveluskelpoisuuteen määritykseen. Päätös palvelukelpoisuudesta tehdään varsinaisissa kutsunnoissa.

Lisätietoja asepalvelukseen liittyen löytyy osoitteessa: www.puolustusvoimat.fi > Varusmies

Voit aina erityiskysymyksissä ja -tilanteissa kääntyä Puolustusvoimien aluetoimistojen puoleen. Yhteystiedot löytyvät osoitteessa: www.puolustusvoimat.fi > Yhteystiedot.
Aluetoimistoilla on verkkosivulla Kysy aluetoimistolta -palvelu, jossa voit myös verkon kautta kysyä tarkemmin asiaasi.

Lähteenä käytetty Puolustusvoimat.fi-verkkosivuja.

terveisin, Mika - Nuortenelämä.fi

Sivut