Hei youtubepoliitikko!

Vastaavanlaiseen kysymykseen on annettu jo aiemmin vastaus täällä nuortenelämä.fi sivulla. Löydät vastauksen helpoiten täältä.

Tässä vielä aiemman vastauksen pääpointit:

En löytänyt suoraan kehitysvammaisille tarkoitettuja kursseja, mutta moni oppilaitos järjestää kursseja tai tutkintoja valtio-oppiin ja valtiotieteisiin. Suoraan Opintopolun hakutuloksiin pääset tästä.

Myös jotkin kansalaisopistot järjestävät kursseja tai opintolinjoja aiheesta. Pääset tutustumaan kansalaisopistojen tarjontaan tästä.

Voit myös tutustua itsenäisesti aiheeseen esim. hakemalla tietoa erilaisilta sivustoilta, osallistumalla keskustelufoorumeihin, lukemalla kirjoja tai katsomalla valtio-oppiin liittyviä videoita.

Jos epäilet itselläsi autismia, niin asiaa voi lähteä selvittämään ihmisen iästä ja elämäntilanteesta riippuen kouluterveydenhuollon, oppilasterveydenhuollon, työterveyshuollon tai aina myös julkisen terveydenhuollon kautta. Yleislääkäri voi tehdä lähetteen erikoissairaanhoidon puolelle, jossa moniammatillinen työryhmä tekee tutkimukset ja erikoislääkärin johdolla arvioi kriteeristön täyttymistä. Tutkimuksen tulokset voivat tuoda sinulle varmuuden asiasta ja tuoda myös helpotusta arkeen käytännön tasolla.

Toivottavasti tästä oli sinulle apua!

-Po1nt koordinaattori Asta / Po1nt

Hei politicsman.

Pohdit miksei väittelyn sijasta voitaisi keskustella asioista.

Listasin alle väittelyn ja keskustelun eroja, joka voi auttaa vielä tarkemmin niiden eroavaisuuksien hahmottamisessa ja asian pohtimisessa.

Väittely tai debatti on formaali, interaktiivinen argumentointimenetelmä. Väittelyä voisi myös kuvailla sanalliseksi kiistaksi. Käytännössä siis väittelyssä esitetään argumentteja, eli perusteltuja väitteitä tai mielipiteitä jostain asiasta.

Yleensä väittelyihin valmistaudutaan etukäteen keräämällä materiaalia, joka edesauttaa oman asian ilmaisemista. Menestyksekäs väittely perustuu väittelijän omakohtaiseen tietämykseen, jonka varassa hän pystyy esittämään ja perustelemaan mielipiteensä. Väittely on tehokas tapa edistää tietojen omaksumista, omakohtaistumista ja käyttämistä. Väittely noudattaa tiettyjä väittelyyn laadittuja sääntöjä ja sääntöjen mahdollista rikkomista seurataan ja niihin voidaan puuttua.

Väittelyn periaatteet

1. Tuloksiin päästään todistusaineiston perusteellisen tutkimuksen avulla. Olennaista on kriittisyys ja loogisuus.
2. Hyvä väittelijä ei ole kansankiihottaja tai populisti vaan tutkija, joka etsii totuutta ja perustaa väitteensä tutkimuksiin ja kiistattomiin tosiasiohin.
3. Väittelyn aihepiiri voidaan valita vapaasti, mutta sen alueelta rajataan jokin tarkka ja yksiselitteinen väite, johon on helppo esittää myös vastaväitteitä.
4. Kukaan ei ole väittelijä vielä silloin, kun puhuu tai kirjoittaa asiasta, vaan vasta kun osaa jämäkästi perustella mielipiteensä argumentein.
5. Loogisuuden ohella ovat tärkeitä persoonalliset ja emotionaaliset tekijät.
6. Väittelijän tyylin ja esityksen tule olla selkeä ja kiehtova. Väittelijällä pitää olla myös kyky vedota kuulijoihin.

Väittelyyn valitaan ensin osapuolet eli väittelijä ja vastaväittäjä. Väittelytilaisuudessa pitää olla myös puheenjohtaja, joka alkusanoin johdattaa osapuolet väittelyyn ja tarvittaessa pystyy keskeyttämään väittelyn, mikäli väittelyssä mennään aiheen ulkopuolelle tai epäasiallisuuksiin.

Väittelyyn kuuluu myös argumentointi. Argumentti on yksittäinen lausuma tai väite, jota väittelijä kannattaa ja johon vastaväittäjällä on yleensä vasta-argumentti tai toinen argumentti, jolla vastaväittäjä pyrkii kumoamaan väittäjän argumentin. Argumentilla on aina selvä tavoite. Kun argumenttia laaditaan, tulee seuraavia asioita ottaa huomioon:

• mitä itse asiassa väitetään
• millä perusteella niin voi väittää
• mistä väitteelle löytyy tukea (teoria, dokumentit, auktoriteetit, yleiset periaatteet)
• mitkä perustelut ovat vahvempia kuin toiset
• mitkä perustelut ovat uskottavia
• missä kohdin omissa perusteluissa on aukkoja (ennakoi mahdolliset takaiskut ja vastaväitteet, varaudu puolustamaan).

Väittelyn muotoja ovat mm. traditionaalinen väittely, ristikuulustelu tai parlamentaarinen väittely.

Keskustelu puolestaan on ihmisten keskinäistä kommunikointia ja ajatustenvaihtoa eri viestinnän keinoilla. Keskustelun vuorovaikutteisuus perustuu siihen, että osapuolet tuovat esiin uusia asioita vastaukseksi aiemmin sanottuun. Keskustelu on useimmiten kahden ihmisen välistä vapaata vuoropuhelua, jossa sen osapuolet vaihtavat ajatuksiaan kuuntelemalla toisen osapuolen ajatuksia, kyselemällä ja vastaamalla. Keskustelussa toinen osapuoli voi yrittää vaikuttaa omalla arvomaailmallaan tai mielipiteillään toiseen osapuoleen.

Keskustelu on vapaamuotoista (harvoin kurinalaista) ja se voi edetä milloin mihinkin suuntaan, mihin keskustelijat haluavat keskustelua viedä. Keskustelu voi siis karata myös itse aiheen ulkopuolelle, tai toinen keskustelija voi ottaa enemmän aikaa omalla puheellaan kuin toinen. Keskustelu keskittyy muuhunkin kuin vastakkainasetteluun. Keskustelun ollessa vapaampaa, saattaa toinen osapuoli myös syyllistyä esim. toisen päälle puhumiseen tai puhua asioista ilman tosiperustaa.

Keskustelussa ja väittelyssä on siis eroavaisuuksia.

Väittely on todennäköisesti hyödyllinen tapa tuoda omia argumentteja esille silloin, kun halutaan tuoda oma kanta esille faktoihin perustuen, ja pysyä tietyssä aiheessa. Väittely takaa molemmille osapuolille oman ajan, jossa perustella kantaansa keskeytyksettä, ja jossa haastaa toista osapuolta kurin ja sääntöjen hallitessa tilannetta. Väittelyssä vedotaan myös selkeästi kuulijoihin, ja heille pyritään perustelemaan, miksi oma asia olisi parempi tai tärkeämpi kuin toisen asia. Keskustelu taas on rennompi ja vapaampi tilaisuus ilmaista omia kokemuksia ja mielipiteitä, eikä se välttämättä vetoa suoraan kuulijoihin.

Kummallekin tavalla on varmasti oma paikkansa ja tilansa, riippuen siitä, mihin pyritään ja mikä palvelee mitäkin tilannetta parhaiten. Joissain tilanteissa kurinalainen väittely voi olla hyvä menettelytapa tuoda kummankin osapuolen asiat esille tasapuolisesti sääntöjä noudattaen, joissakin tilanteissa keskustelu voi olla parempi vaihtoehto.

Tsemppiä pohtimiseen!

- Po1nt koordinaattori Asta / Po1nt

Moi, kiitos mielenkiintoisesta kysymyksestäsi! Sini vastaa:

Heippa!

Perunat eivät sinällään liity ihmisarvoon millään tapaa, mutta niillä voi toki nostaa hyvinvointia syömällä niitä. Peruna on terveellistä ja siinä on muun muassa kaliumia ja C-vitamiinia.

Ihmisarvo tarkoittaa jokaisella ihmisellä olevaa pysyvää ja yhtäläistä arvoa, jokainen on arvokas omana itsenään. Ihmisarvoon ei vaikuta esimerkiksi ulkonäkö, kansallisuus, sukupuoli, ihonväri tai yhteiskunnallinen asema.

Ystävällisin terveisin, Sini – Nuortenelämä.fi