Ehkä ihmettelette miksi tämän kirjoitan koska eipä tähän kukaan voi auttaakaan. mutta oli pakko saada kirjoitettua ajatuksia jonnekkin kun olen nyt jo käyttänyt lauantaiaamuani tämän vuoksi itkien. Eli mulla on jotenkin tosi vaikea olla sinut oman seksuaalisuuteni kanssa. Oon parikymppinen ja en ole koskaan ollut parisuhteessa eikä ole ollut minkäänlaista juttuakaan kenenkään kanssa koko elämäni aikana. Yläasteella ja lukiossa ahdisti kun kaikki kaverit alko seurustelemaan ja nyt korkeakoulussa useat tutut asuvat jo yhdessä kumppaniensa kanssa. Nyt oon kuitenkin jo jotenkin taantunut sellaseen tilaan, että jos minua ei parisuhde tms kiinnosta niin minun ei pidä sillä mieltä vaivata. Mutta silti vaivaa se, että miksi ei kiinnosta. En voisi kuvitella olevani kenenkään kanssa kimpassa, mutta toivoisin olevani erilainen. Äiti aina kyselee poika/tyttöystävistä ja tuntuu syylliseltä kun en voi sanoa siihen mitään. Yksi syy tähän kiinnostuksen puutteeseen luulen olevan se, että seksin harrastaminen ei kiinnosta minua pätkääkään. oon aina olettanut olevani hetero ja pystyn kokemaan miespuolisia ihmisiä hyvinkin viehättäväksi ja "haluttaviksi", mutta ei tavallaan itseäni kohtaan. Löysin kerran sattumalta tällaisen termin kuin aegosexual ja se tuntui kuvaavan minua (saatan kiihottua seksuaalisista ajatuksista/kohtauksista mutta ajatus että olisin itse osana sitä kuvottaa) . tämäkin jätti hämmentävän olotilan ja en tiedä mitä tehdä sen kanssa - voinko oikeasti olla esim. osa aseksuaalisuuden spektrumia vai olenko vain lapsellinen ja hidas kehittymään. Olen ajatellut, että pitäisi varmaan vaan kokeilla seksiä ja totutella siihen, ja kerran meinasinkin painostuksen alla suostua mutta onnistuin välttämään sen viime hetkellä. Kaiken kaikkiaan olen vaan tosi hämmentynyt, ahdistunut ja stressaantunut. Muutenkin on ongelmia selvitä omien ajatusten ja jaksamisen kanssa :( anteeksi tämä mutta en tiiä mitä teen