Vanhempani on homoutta vastaan..

Mua ahistaa tosi paljo aina ku mun äiti ottaa puheeks seurustelun. Se valittaa koko ajan mulle siitä ettei mull oo poikaystävää, mutt juttuhan on ett mä saatan olla lesbo. Hetero en ainakaa usko olevani. En sanois ett mun vanhemmat on ihan täysin homofoobikoita, mutt niil selvästi on jotain homoutta vastaan. Mun äiti valittaa mulle aina jos luen jotain homoutta sisältävää kirjaa tai katon jotain sellast elokuvaa yms. Aina ku mun äiti tekee näin tai puhuu poikaystävän hankkimisesta, mua ahistaa ja must alkaa tuntuu ett mä oon huono ihminen koska oon tyttö joka tykkää tytöistä. Oon monesti sanonu mun äidille ett en vaa haluu poikaystävää ja pyytäny ett se lopettaa siit puhumisen, mutt se ei toimi. Tän kaiken takii pelkään, enkä haluu ”tulla ulos” mun perheelle.
En nyt ihan tiiä mikä mun kysymys olis. Kait ett miten vaa selviin täst tilanteesta?? Ja mistä syystä saattaa johtua ett mun vanhemmat on vähä homoutta vastaan??

Kommentoi
Näytä vastaukset

Nuortenelämä.fi vastaa

Hei "Viallinen",

ikävää, että vanhempiesi suhde homouteen on negatiivinen ja koet ettet voi heidän kanssaan asiasta keskustelle tai "tulla ulos kaapista".

Muista, että olet arvokas juuri sellaisena kuin olet, tykkäsitpä sitten tytöistä tai pojista.  Joskus vanhemmille asioista kertominen 

on vaikeaa ja useinhan ennakkoluulot johtuvat tietämättömyydestä jotain asiaa kohtaan, niin kuin se jollain tavalla muuttaisi ihmistä,

ettei mahdukkaan yhteiskunnan määrittelemään "lokeroon tai muottiin".

Onko sinulla ketään, kenen kanssa voisit asiasta keskustella ja jakaa ajatuksiasi? Ystävää, parasta kaveria jolle voit asiasta kertoa?

Voit kertoa ja kysyä äidiltäsi, miksi sinun pitäisi seurustella vielä kenenkään kanssa, kun sinulla itselläsi ei ole vielä mitään kiirettä asian kanssa ja painostaminen tuntuu sinusta pahalta. Näistä asioista keskusteleminen on joillekin hyvin helppoa, joissakin tapauksissa vaikeaa, riippuen paljon suhteesta vanhempiin ja heidän asenteistaan. Mutta yksi asia on minkä olen huomannut vuosien varrella keskustellessani ihmisten kanssa, niin äideillä on joku "ihme vaisto" ja he vain jostain kumman syystä tietävät usein lapsestaan asioita, joita hän ei ole edes itse tajunnut. 

 

Valitettavasti kaapista ulos tulemiseen ei ole olemassa mitään "käsikirjaa" vaan jokainen tulee ulos omalla tavallaan, omalla ajallaan. Kaapista ulostulosta löytyy kylläkin kirja nimeltään Ulos Kaapista( https://like.fi/kirjat/ulos-kaapista/) jossa on tarinoita henkilöiltä omista kokemuksistaan.

Voit tulla mukaan Jyväskylän Setan nuorten ryhmä Pinkon toimintaan syyskaudella, jos koronatilanne pysyy aisoissa ja voimme turvallisesti kokoontua. Siellä voit keskustella ohjaajan ja muiden nuorten kanssa moninaisuuteen liittyvistä asioista luottamuksellisesti. 

Toivottavasti tämä edes hiukan helpotti ahdistustasi, auttaen jaksamaan tässä haastavasssa tilanteessa? 

Voit myös soitella Jyväskylän Setan puhelinpäivystykseen keskiviikkoisin, numeron löydät jklseta.fi/puhelinpäivystys.

Mukavaa Pride kuukauden jatkoa sinulle.

T. Petri