Onko ok?

En tiedä missä muualla kysyä, kun omassa lähiympäristössä ei seurustelusta juuri sen kummemmin puhuta, joten seurauksena saattaa olla pitkä avautuminen. Olen juuri täyttänyt 17v ja vasta noin vuosi sitten on itseä alkanut mitkään seurustelujutut ylipäätään kiinnostamaan. En ole koskaan pahemmin ihastunut keneenkään, vaikka olen "potentiaalisia mahdollisuuksia" miettinyt. Kuitenkin koen jossain määrin olevani hieman erilainen kuin muut, enkä ole juurikaan pyörinyt tämmöisissä teemoissa mukana. Olen käynyt avun piireissä sosiaaliseen ahdistumiseen ja itsetuntoon liittyen. Seurustelu on siis aiheena kovin uusi, mutten ole kokenut painostusta. Hieman vaan yksinäisyyttä, kun alkaisi olla jo valmis suhteeseen.
Ja sitten varsinaiseen aiheeseen. Harrastan pleikkarin pelaamista, ja olen ystäväni kautta tutustunut erääseen peliporukkaan, jossa pelaamme paljon pelejä yhdessä. Itse olen porukan vanhin ja porukka on niin sanotusti jätkä-painoitteinen. Porukassa on luontevaa ja helppoa olla, ottaen huomioon vaikeuteni tutustua uusiin ihmisiin. Olemme tavanneet kasvotusten pari kertaa välimatkan takia yökylähengailun merkeissä, jolloin on ollut hauskaa viettää aikaa yhdessä.
Kuitenkin olen pelailujen ja kyläilyjen yhteydessä huomannut jonkinlaista kemiaa minun ja erään pojan välillä. Hän on 13-vuotias. Hän saa porukan ilmapiirin olemaan suotuisampi ja mukavampi myös minulle, ns. tulokkaalle. Hän on kovin ystävällinen ja ottanut minut huomioon. Mietin häntä paljon ja hän on kehunut epävarmoja kohtiani, joista olen usein saanut osakseni vain naljailua. Hän tuntuu pitävän minua jopa viehättävänä ja porukassa avoimesti jutellessaan on ohimennen kuvaillut seikkoja mieluisesta seurustelukumppanista, joista monet kohdat ovat muistuttaneet minua. Olen kovin sulkeutunut ja kylässä käydessä hän suostutteli minut haliin, josta on tullut mukava tapa. Itselleni ei ole tyypillistä halailla ketään, niin se on jäänyt mieleen. Välillämme ei vielä ole tosiaan mitään virallista, mutta itse on miettinyt sitä mahdollisuutena. Hurja ajatus on kumminkin meidän välinen ikäero. Vuoden päästä täyttäessäni 18v, hän olisi vasta 14-15v, joka taitaa jopa olla laitonta(?). Huumorimme ja mielenkiinnon kohteemme ovat kutakuinkin samoja, ulkonäöllisestikään ei ole juuri mitään hirveää eroa ja tulemme hyvin toimeen. Tunne saattaa olla vain ohimenevä, sillä ajattelen pitkälti järjellä ja jään pohtimaan liian pitkäksi aikaa.
Kysyisin siis, onko näin nuorilla näin suuri ikäero este?