Mitä kannattaisi tehdä?

Hei!
Perheessäni on reilu vuosi sitten käyty hyvin verinen ero ja vaikka molemmat vanhempani ovat jo uudessa suhteessa on ilmapiiri silti todella kireä heidän välillään. Äitini on ilmeisesti hyvin stressaantunut töiden vuoksi ja ehkä hieman masentunutkin.

Aina eron hetkisistä riidoista asti on äitini vetänyt minut aina mukaan riitoihin, vaikka ne eivät mielestäni minulle lapsena kuulukkaan. Näin tapahtuu edelleen. Olen jonkin sortin välikappale äidille, jolle hän aina valittaa isäni tekemisistä. Hän haukkuu, huutaa ja toruu isäni käytöstä ja löytää aina jotain negatiivistä sanottavaa. Isä tekee samaa, joskin hieman rauhallisemmin. Vanhempi sisareni on säästynyt kaikelta tältä.

Tällä hetkellä asun viikolla isäni luona, koska hänellä on isompi talo ja meillä on omat huoneet, mutta viikonloput olemme äitini ja hänen miesystävänsä kanssa.

Äitini on viimeaikoina ollut todella kireä ja se on kiristänyt suhdettamme. Minusta tuntuu siltä kuin mikään, mitä teen ei riitä. Teen aina jotain väärin, huonosti tai muuten vain puutteellisesti ja ansaitsen siitä huutoa. En usein edes sano mitään puolustuksekseni, koska tiedän, että jos väitän vastaan saarna kestää kauemmin.

Viime jouluaattona kysyin häneltä, milloin tämä tulisi hakemaan ja sain kuunnella noin 1,5 tuntia kestävää huutoa. Äitini myös jätti meidät jouluksi yksin hänen miesystävänsä luokse, samalla kuin vähän väliä soitti ja huusi. Olin sydänjuuriani myöden loukkaantunut, koska joulun olisi tarkoitus olla rauhan ja perheenkeskistä aikaa. Tilannetta on myös pahentanut se, että muutamien viikkojen päästä on konfirmaationi. Juhlan ja asun valmistaminen on vienyt niin paljon voimavaroja, etten pysty edes sanoin kuvailemaan.

Isä aina sanoo, että valitse sitten oman mielen mukaan älä äitisi, mutta lopulta olen tyytynyt äitini tahtoon, jotta välttyisin haukuilta, näin kävi myös rippimekkoni kanssa, jota yksinkertaisesti vihaan.

Huutaessaan, äiti käyttää aina muutamaa valttikorttia. Hän joko sanoo, että antaa yksinhuoltajuuden isälle ja katoaa elämästämme kokonaan tai sitten hän uhkaa viedä isältä kaikki oikeudet meihin. Tunnen oloni täysin mitättömäksi ja turhaksi, kun en mitään kuulemma osaa tehdä oikein. Keskiarvoni koulussa on 9.8. Olen koulustakin niin läppeensä väsynyt, tuntuu, että joka päivä on kokeita ja kaikki opettajat odottavat minulta täydellisiä arvosanoja. Sitten, kun tulee kotiin ja näkee jälleen äidin kanssa saa taas kerran huudot niskoillensa. Olen niin kyllästynyt siihen ainaiseen huutoon, jota en edes mielestäni ansaitse. En ole koskaan polttanut, juonut alkoholia tai tehnyt muuta tyhmää. Osallistun päivittäin kotitöihin ja ruuanlaittoon. Minun tekisi mieli vain huutaa takaisin, mutten halua katua mitä saattaisin sanoa silloin, joten tyydyn taas kuuntelemaan vain.

Olen kyllä kysynyt äidiltä, miksi hän on aina niin kireänä, mutten ole saanut muuta vastausta kuin sen, että isäni toiminta ärsyttää, en osaa käyttää omia aivojani tai jotain muuta tilanteeseen sopivaa. Viimeisen puolenvuoden aikana olen joka ikinen kerta itkenyt salaa jossain vessassa, koska tunnen oloni niin loukatuksi ja epäonnistuneeksi.

Onneksi minulla on jo 9 vuoden takainen paras kaveri, kenelle olen pystynyt asioista puhumaan.

Anteeksi näin pitkästä vuodatuksesta ja mitä minun kannattaisi tehdä?

Kommentoi
Näytä vastaukset

Nuortenelämä.fi vastaa

Hei ja kiitos viestistäsi. Sinun ei tarvitse meiltä pyytää anteeksi pitkää vuodatustasi. Toivomme, että se, kun kirjoitit asiastasi tänne, myös omalta osaltaan helpottaa sinun oloasi.

Onpa sinulla todella hankala tilanne, kun olet joutunut vanhempiesi eron välikappaleeksi. Se ei ole oikein sinua kohtaan. Sinun pitää saada olla edelleen kummankin vanhempasi tekemisissä ja tehdä itse päätökset siitä mitä mieltä olet. Kuvaamasi tilanne tuntuu kaiken kaikkiaan hankalalta, eikä kyllä luo sinulle turvallista ja hyvää kasvuympäristöä, kuten sinun ikäisellä nuorella tulisi olla. On myös todella ikävää, että äitisi käyttää kiristystä valttikorttina. 

Mietit mitä sinun kannattaisi tehdä. Minulla nousee kaksi ajatusta mieleeni. Toista olet jo käyttänyt, eli olet kysynyt äidiltäsi syytä hänen käytökseen. Ehkä tuota voisi vielä kokeilla ja lisätä siihen myös sen, että kerrot miltä sinusta tuntuu ja kuinka loukkaantunut olet sekä kuinka epäonnistuneeksi itsesi tunnet. Saattaa olla ettei se auta kiristyneessä ja tulehtuneessa tilanteessa mitään. Sinun ja äitisi aikuisena pitäisi päästä vuoropuheluun, jossa öitisi aikuisena, kasvattajana ja vanhempana myös ymmärtää miltä sinusta tuntuu ja kuuntelisi sinua aidosti. Mutta aina on hyvä kokeilla vielä uudelleen keskustelua. Tiedän, että jotkut nuoret ovat hankalissa tilanteissa ottaneet keskusteluun mukaan kaverinsa, ystävänsä, sisaruksensa tai joskus myös isovanhempansa. Kun keskustelutilanteessa on mukana useampia henkilöitä ja myös hiukan ulkopuolisia, niin silloin keskustelu saattaa edetä rauhallisemmin ja toinenkin osapuoli ymmärtää tilanteen vakavuuden.

Toinen mikä minulla tulee mieleen on sama kuin tähän viestiin tulleessa kommenttissa on jo mainittu, eli otat yhteyttä sosiaaliviranomaiseen. Sosiaaliviranomaiselle voi tehdä itseään koskevan lastensuojeluilmoituksen, jotta saa apua hankalaan perhetilanteeseen. Tilanne käydään läpi ja pohditaan yhdessä millaisilla tukitoimenpiteillä olisi mahdollista saada tilanne rauhoittumaan ja sinulle jälleen rauhallinen ja turvallinen kasvuympäristö. Kuten kirjoitit, niin tällaisessa tilanteessa sinä, myös kaikki muut, väsyvät. Sinun kohdallasi valtavan hyvä koulumenestys varmasti ajan myötä myös kärsii, koska väsyneenä ei jaksa opiskella eikä keskittyä vaativaankin koulun käyntiin. Toinen ulkopuolinen taho, joka voi sinua myös auttaa tässä tilanteessa on oman koulun kuraattori. Hän varmasti pystyy myös sinua neuvomaan ja opastamaan kuinka olisi hyvä toimia. Kuraattori on tarpeen vaatiessa myös sinulle apuna ja tukena, jos haluat viedä asiaa eteenpäin sosiaaliviranomaisille.

Toivottavasti pääset tilanteessa eteenpäin ja sopiva ratkaisu löytyy ajan myötä. Toivotan sinulle todella paljon jaksamista vaikean tilanteen keskelle. Hienoa, että sinulla on ystävä, joka auttaa ja kuuntelee kaiken keskellä. Ystävät ovat tärkeitä.

Terveisin, Mika - Nuortenelämä.fi

Moikka,

Lueskelin tässä näitä ihan sattumalta ja näin sinun tekstisi. Pakko myöntää, että tuli kylmät väreet tilanteestasi, se on nimittäin hyvin samanlainen kuin itselläni. Vanhempani erosivat 4 vuotta sitten, molemmat tällä hetkellä uudessa suhteessa. Alku oli tosi vaikeaa, mutta en jaksanut sitä vanhempien pompottelua pitkään. Seuraava ehdotukseni kuulostaa ehkä tosi pelottavalta, mutta hyvin todennäköisesti se on paras apu tähän tilanteeseen. Ota yhteyttä lastensuojeluun. Itsekin tein niin. Se ei missään tapauksessa tarkoita sitä, että sinut vietäisiin pois sinun perheeltäsi tai mitään muuta vastaavaa. Heillä on sellainen perhetyöohjelma, jossa kaksi sosiaalityöntekijää tekevät yhteistyötä perheenne kanssa ja käsitteöevät arjen ongelmia. Esimerkiksi juuri vanhempiesi kireän suhteen vaikutusta sinuun ja sisaruksiisi. Omalla kohdallaninämä työntekijät kävivät pari kertaa meillä kotona, antoivat kaikenlaisia tehtäviä ja asioita pohdittavaksi. He myös haastattelivat perheenjäseniäni yksitellen. Voit kertoa heille kaiken mikä mieltäsi vaivaa, sinä olet loppujenlopuksi ainoa, joka päättää mitä vanhemmillesi kerrotaan ja miten tilanteessa edetään.

On erittäin hyvä ettet käytä ollenkaan päihteitä, se helpottaa asioita paljon. Näyttää hyvältä myös lastensuojelun silmissä ja edesauttaa tilanteesi helpotusta. Älä jatkossakaan koske päihteisiin, itse tein niin ja kadun sitä joka päivä. Olisin voinut välttyä hyvin monelta ongelmalta.

Sinulla on myös upea keskiarvo. Itselläni oli peruskoulun päättäessä 9,08 mikä on myös ihan hyvä. Jos koulu alkaa stressata liikaa, kannattaa puhua siitä opettajille. Itsekin puhuin hyvin avoimesti kun koulussa alkoi tuntua pahalta ja sain aina välillä helpotusta koulunkäyntiin.

Olen nyt selvinnyt kaikista perhe ja terveysongelmista. Lastensuojelupalvelusta oli aivan valtavan suuri apu ja ilman sitä perheeni välit olisivat varmaan vieläkin hirveän kireät ja huonot. En tiedä, miten aiot tästä jatkaa, mutta suosittelen sydämestäni että kokeilisit. Mene vaikkapa puhumaan asiasta ensin koulukuraattorille ja hän voi sitten ohjata sinut eteenpäin. Tai sitten voit tietenkin soittaa itse lastensuojeluviranomaisille. Jos ei nämä keinot nappaa, niin sitten kannattaa myös tutustua Suomen Punaisen Ristin nuortenpalveluihin, mm. nuorten turvataloon ja muihin.

Paljon tsemppiä ja voimia, pysy vahvana!! <3