Kehen ottaa yhteyttä?

Mulla on ongelma. Mä oon ties kuinka pitkään miettinyt et mitä jos oonkin transmies. Mä oon puhunu tästä yhelle kaverille ja se on sanonu et mun kannattais soittaa terkkarille että saisin jonkinlaisen mielenrauhan. Aina kun mä mietin terkkarille soittamista niin mua alkaa ahdistaan aivan järjettömästi. Mun pää ei suoraansanottuna jaksa enää kohta tätä kaikkea kyseenalaistamista.
Kehen mun pitäis oikein ottaa yhteyttä tästä asiasta? Ja miten mä toisin esille tän mun asian? Pitäiskö mun sanoa suoraan puhelimessa että musta tuntuu et voisin olla transmies?
Mä en pysty puhuun tästä mun vanhemmille, mua pelottaa liikaa, mutta toisaalta en pysty vaan pitään tätä enää omanakaan asiana. Haluaisin saada tän asian jo ratkaistua ennen kuin mulle tulee yhtään huonompi ja ahdistavampi olo...

Kommentoi
Näytä vastaukset

Nuortenelämä.fi vastaa

Moi, tässä seksuaaliterapeutti Outin vastaus: 

Hei!  

Kiitos viestistäsi. Hienoa, että etsit itsellesi tukea. Vastaan nyt vähän laajemmin kuin mitä kysyit, joten huomioi tekstini vain tilanteeseesi sopivin osin :-)

Ensiksi haluan sanoa, että kaikki seksuaaliset suuntautumiset (mm. aseksuaali, hetero, homo, lesbo, bi/pan) ja sukupuoli-identiteetit (esim. cismies, transnainen, muunsukupuolinen, intersukupuolinen, joustava/genderfluid, sukupuoleton) ovat yhtä hyviä ja aivan tavallisia. Kaikilla on oikeus ilmaista sukupuoltaan tai sukupuolettomuuttaan niin kuin hyväksi kokee, ja olla välittämättä normeista (totutuista tavoista, odotuksista ja käsityksistä), joita maskuliinisuuteen (miehekkyyteen) tai feminiinisyyteen (naisellisuuteen) usein liitetään. Vain sinä itse voit tietää todellisen sukupuolesi ja sinun ei tarvitse selitellä asiaa kenellekään. Osalle meistä oma sukupuoli on selvä siitä saakka, kun oppii puhumaan; toiset pohtivat sukupuoltaan vielä vanhuudessakin.  

Tässä yleistä tietoa transsukupuolisuudesta ja sukupuolen korjaamisesta (avautuu uuteen välilehteen).

Ulkoisista ominaisuuksista, kiinnostuksenkohteista ja käytöksestä emme voi päätellä mitään toistemme sukupuolesta. Olipa oma määrittelysi sukupuolestasi sitten mikä tahansa, sitä tulee kunnioittaa. Suomessa seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuoli-identiteetin perusteella tapahtuvaan syrjintään ja epäasialliseen kohteluun puuttuvat yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolait (2015).

MAHDOLLISEN DYSFORIAN HELPOTTAMINEN:

Koetko ahdistusta tai vierauden tunnetta oman kehon sukupuolitettuja piirteitä kohtaan? Tällaisen kehodysforian vuoksi kannattaa hakeutua lääkäriin (koululääkäri, terveyskeskuslääkäri tai kuka tahansa) ja pyytää lähetettä nuorten transpolille. Ikäraja sinne on yleensä 13 vuotta. Fyysisen dysforian helpottamiseksi voidaan tehdä jotain jo ennen sitä: voit esimerkiksi ottaa käyttöön binderin eli rintakehää litistävän tiukan aluspaidan. Voin lähettää sinulle sähköpostitse sen käyttöön liittyvän turvaohjeen: binderia ei esim. saa käyttää kuin muutaman tunnin päivässä, ettei se vaikuta keuhkojen toimintaan, lisää muita terveysriskejä tai hankaloita mahdollista tulevaa rintakehän maskulinisointia. Bindereita myydään myös suomalaisissa nettikaupoissa. 

Lisäksi lääkäri voi määrätä sinulle yhdistelmäehkäisypillerit, jos kuukautiset tuottavat dysforiaa. Niillä voit kontrolloida ja harventaa kuukautisia niin, että kuukautiset tulevatkin esimerkiksi vain 4 kertaa vuodessa, eikä joka kuukausi. Keltarauhashormonivalmisteet (nekin ehkäisyyn tarkoitettuja ”minipillereitä” tai hormonikierukka) vievät kuukautiset jopa kokonaan osalta käyttäjistään. Kerro lääkärille miksi toivot ehkäisypillereitä, niin hän osaa valita sinulle oikean valmisteen. Kannattaa myös aina etukäteen kertoa transsukupuolisuudesta, jotta ammattilaiset osaisivat viitata sinuun oikein transpoikana. Jos peseytyminen ahdistaa, suihkussa käyntiä saattaa helpottaa pimeässä oleminen, aisteja harhauttava chilikarkin imeskely tai voit laittaa kylpyhuoneen ulkopuolelle soimaan rauhoittavaa musiikkia jne. Voimme yhdessä pohtia lisää mahdollisen kehodysforian helpottamista halutessasi.  

Sosiaaliseen dysforiaan (eli siihen että kohdellaan ”väärän” sukupuolen perusteella) yleensä auttaa kutsumanimen muuttaminen sukupuolineutraaliksi (vaikkapa Paju, Havu tai Tuisku) tai ”miehen” nimeksi (tämäkin on hyvin perusteltuna mahdollista) - jos olet yli 15-vuotias, voit tehdä nimenmuutoksen ilman vanhempien suostumustakin. Voit myös pyytää sukupuolittamisen lopettamista - myös koululla kannattaa kertoa, miten haluaa tulla kohdatuksi sukupuolessaan/sukupuolettomuudessaan, esimerkiksi haluaako osallistua ”poikien” vai ”tyttöjen” liikuntaan jne. Nimenmuutoksen voi tehdä myös pelkästään Wilmaan tai mikä koulun järjestelmä käytössä nyt onkaan ilman että nimeä muuttaa vielä kokonaan. Voin auttaa sinua kaikessa tässä, jos pohdinnoissasi päädyt tähän suuntaan. Ks. esim. transperheet.fi (avautuu uuteen välilehteen). Se, että joku olettaa sukupuolesi väärin nimesi tai ulkopuolisen olemuksesi perusteella ei kerro mitään sinusta vaan olettajan ennakkokäsityksistä.

Tässä tietoa dysforian omahoidosta (avautuu uuteen välilehteen)

Tässä vielä Mielenterveystalon omahoito-opas sukupuoli-identiteetin jäsentämiseen (avautuu uuteen välilehteen). Mielenterveystalosta löytyy myös mm. ahdistuksen omahoito-ohjelma.

HOITOON HAKEUTUMINEN:

Suomessa on nuorisopsykiatrian alla kaksi sukupuoli-identiteettiin liittyvää yksikköä eli nuorten transpolia (Eva-yksikkö Tampereella ja Tak-yksikkö Helsingissä), jonne nuori voi saada lähetteen sukupuoli-identiteetin arviointia ja hoitoja varten. Tähän tarvitaan vanhempiesi suostumus. Täältä lisätietoa aiheesta (avautuu uuteen välilehteen). Tutkimusten jälkeen alaikäinen voi saada murrosiän väliaikaisesti pysäyttävää hormonihoitoa, jolla ”ostetaan aikaa” ja annetaan kasvurauha, jotta saat kehittyä omalla painollasi ollaksesi varma siitä, minkälaisia muutoksia kehoosi toivot ja tarvitset. Rintojen poistoa ja mahdollista sukuelinkirurgiaa tehdään vasta täysi-ikäisille Suomessa. Hoitoratkaisut ovat yksilöllisiä ja esim. vain osa transmiehistä toivoo leikkauksia sukuelimiin – sinun housujesi sisältö on yksin sinun asiasi, eikä se tee sinusta enempää tai vähempää miestä. Kun olet täyttänyt 18 vuotta, voit hakeutua tutkimuksiin ilman vanhempiesi lupaa aikuisten transpolille. 

Asiakkaani ovat olleet oikein tyytyväisiä transprosessin tulokseen, vaikka sen olisi päässyt aloittamaan vaikka vasta aikuisenakin. Lopputulos voi siis olla aivan yhtä hyvä, vaikka hoidot alkaisivatkin myöhemmin, vaikka ymmärrän että odottaminen voi olla tuskallista. Pystyisitkö ajattelemaan kehostasi, että se on hyvä ja oikeanlainen, vaikka siinä on korjattavaa? Kehosi on kantanut sinua tähän saakka hienosti ja tulee kantamaan jatkossakin. Esimerkiksi diabeetikko tarvitsee kyllä insuliinia, jotta hänen kehonsa toimisi parhaalla mahdollisella tavalla, mutta keho itsessään on silti hyvä ja aina kantajansa puolella. Sinäkin tarvitset ehkä jossain vaiheessa hoitoja, mutta kehossasi ei ole mitään ”väärää” vaan asioita, jotka tarvitsevat korjausta. Kehosi ei ole yhtään vähempää pojan/miehen keho, vaikka siinä on joidenkin perinteisten käsitysten mukaan naiskehoille tyypillisempiä asioita. Tiedän, että tällainen ajattelutavanmuutos on varmasti hankala, mutta se voisi helpottaa oloasi, jos koet voimakasta kehodysforiaa.

KAAPISTA ULOSTULO JA VANHEMPIEN SUHTAUTUMINEN: 

Pohdi, voisitko puhua tästä vanhemmillesi turvallisesti. Sinulla ei ole velvollisuutta kertoa heille mietteistäsi, mutta jos päätät tehdä niin, varmista että sinulla on paikka mihin voit mennä, jos tilanne käy tukalaksi ja että sinulle on ihmisiä, jotka voivat tukea sinua, jos tilanne ei mene niin kuin toivoisit. Aloita kaapista tulo siis kaikkein turvallisimmista ihmisistä, joiden suhtautumisesta voit olla varma. Suhtautumista voi koittaa selvitellä myös etukäteen alkamalla puhua vaikka lehtijutusta tai elokuvasta, jossa on transsukupuolisuutta ja kuulostella toisen mielipiteitä asiaan. Mikään kiire kertomisella ei ole, ellet sitten tarvitse apua ahdistukseesi tai mahdolliseen dysforiaasi. Saat aivan rauhassa sulatella asiaa halutessasi. Jos haluat apua kaapista ulostulossa, niin voit ottaa meihin uudelleen yhteyttä. Kannattaa myös lukea Turvallisen kaapista ulostulon oppaamme (avautuu uuteen välilehteen).

Sinun ei tarvitse pohtia läheistesi mahdollista mielikuvien särkemistä tai heidän suhtautumistaan asiaan. Kukaan ei voi odottaa lapsiltaan mitään vaan vanhempien tehtävä on vastaanottaa lapsi sellaisena kuin hän tai joksi hän on tulossa, ja tukea häntä muutosten ja haasteiden läpi. Niitä meille jokaiselle tulee muodossa tai toisessa jossain vaiheessa elämää. Jos aikuisilla on vaikeuksia jonkin asian kanssa, heidän kuuluu hakea siihen itselleen tukea toisilta aikuisilta. Ei ole lapsen tehtävä kouluttaa tai tukea läheisiään tai tehdä heistä onnellisia. Sinä olet oma ainutlaatuinen itsesi, etkä ole kenellekään mitään velkaa. Jokainen vanhempi varmasti haluaisi, että lapsi on hänelle rehellinen mietteistään ja murheistaan. Moni vanhempi sureekin päinvastoin sitä, että lapsi ei ole aikaisemmin kertonut, mitä hänellä on sydämellään. Kaapista tulo on usein helpoin (ja turvallisin) tehdä kirjeellä/viestillä, jolloin myös vanhempi saa aikaa sulatella asiaa ennen sen käsittelyä yhdessä.  

Monelle asiakkaalleni tutustuminen assertiivisiin oikeuksiin (eli lupaan olla jämäkkä vuorovaikutuksessa) on olla silmiä avaava kokemus. Lue lisää jämäkkyydestä Nyytin sivulta (avautuu uuteen välilehteen).

Tässä tietoa kohdennetusti vanhemmille (avautuu uuteen välilehteen)

Voit myös näyttää heille tämän viestin, jos haluat tai uskot, että sillä olisi helpompi aloittaa. Minä voin myös puhua vanhempiesi kanssa puhelimessa, jos haluat. 

MUUTA APUA JA VERTAISTUKEA:

Jos koet ahdistusta, asiasta on tärkeä puhua jonkun kanssa. Silloin kannattaa aloittaa esim. koulupsykologista, jonka luokse pääsee ainakin kouluterveydenhoitajan kautta. Sukupuoleen liittyvät pohdinnat ovat tavallisia erityisesti nuorten joukossa, joten voit kertoa asiasi aivan suoraan ja sinulla on lupa odottaa asiallista vastaanottoa. Kouluterveydenhoitajalla, kuraattorilla, psykologilla ja lääkärillä on vaitiolovelvollisuus, joten voit aivan huoletta kertoa heille asiasta ilman että vanhempasi saavat tietää. Ethän jää yksin huoltesi kanssa! Jos ajattelet itsesi vahingoittamista, soita Kriisipuhelimeen mihin vuorokauden aikaan tahansa puh 09 2525 0111 https://mieli.fi/fi/tukea-ja-apua . Olisiko sinulla myös muita turvallisia ihmisiä, jolle voisit puhua asiasta? Isovanhempi? Opettaja? Kummi? Onko sinulla sateenkaarevia ystäviä tai muita läheisiä kavereita, kenelle voisit jutella turvallisesti ja luottamuksella?

Listaan seuraavaksi tahoja, jotka pystyvät auttamaan sinua ja perhettäsi: 

  • Perhesuhdekeskus.fi Auttaa perheitä, joissa on sateenkaarevia jäseniä perhesuhteisiin liittyvissä haasteissa ja pulmissa (avautuu uuteen välilehteen).
  • Lisäksi Sinuiksi-palvelumme puhelinpäivystys auttaa maanantaisin klo 19-20 tai to klo 13-14 numerossa: 044 300 2355. Palvelumme ovat nimettömiä ja maksuttomia, emmekä tee niistä merkintöjä mihinkään rekisteriin tms. Useimmiten päivystyksessä vastaan minä ja voisimme yhdessä purkaa tämän vastauksen herättämiä kysymyksiä ja mietteitä.
  • Nuorten chatissamme Discord-sovelluksen Loiste-sateenkaarinuorisotalossa on joka kerta paljon transnuoria, joten chateissamme saisit vertaistukea, mikä on hyvin tärkeää sateenkaarinuorille tai sateenkaarevuutta pohtiville – ja muillekin. Olisi tärkeä jakaa kokemuksia ja vinkkejä sellaisten kanssa, jotka käyvät läpi samaa. Muista, että et ole yksin :-)
  • Kannattaa myös hakeutua lähimmän Setan nuorten ryhmään tai etsiä vertaisia somesta. Katso Setan jäsenjärjestöt (avautuu uuteen välilehteen). Setalla ei koskaan kysytä, mikä identiteettisi on eli sinne voi tulla vaan hengailemaan, vaikka ei tietäisi omaa sukupuolta tai suuntautumista.

Tuntuuko sinusta, että vastauksestani oli apua tai siinä kuvatut asiat voisivat koskea sinua? Pohtisin mielelläni kanssasi vaikka puhelimessa sitä, miten koet sukupuolesi ja minkälaista apua tai tukea tällä hetkellä tarvitsisit huolimatta siitä päädytkö pohdinnoissasi transsukupuolisuuden suuntaan tai johonkin muualle. Vaikka sinusta nyt tuntuu ehkä pahalta, niin asioilla on tapana järjestyä. Saat kasvaessasi koko ajan lisää vapauksia ja oikeuksia, ja olet joka hetki lähempänä omaa itseäsi. Toivon, että osaat iloita itsestäsi edes hetkittäin ja pääset sinuiksi itsesi kanssa. Olet ansainnut ymmärtävän ja hyväksyvän ympäristön, joka kannusta sinua olemaan aidosti oma itsesi. Muista, että olet paras itsesi juuri sellaisena kuin olet tai joksi olet matkalla. Tsemppiä :-) 

Yst. terv.
seksuaaliterapeutti
Outi Santavuori
Puh. 044 988 5090
outi.santavuori@sinuiksi.fi
Valtakunnallinen Sinuiksi-palvelu

Hei, 

kiitos kysymksestäsi ja pahoittelut vastauksen viipymisestä. Seksuaaliterapeutti vastaa kysymykseesi viikon 21 aikana (23.5. alkava viikko). 

t. Riina | Nuortenelämä.fi