Stop someviha! Jaa oma vinkkisi

24.01.2018

Haastamme SINUT osallistumaan kiusaamisen ja vihapuheen pysäyttämiseen sosiaalisessa mediassa! Jaa oma vinkkisi esimerkiksi videon, kuvan, meemin tai podcastin avulla. Miten kiusaamiseen, valeuutisiin, väärään tietoon tai vihapuheeseen sosiaalisessa mediassa kannattaa reagoida?

Pohdi aluksi, millaisia tilanteita voi tulla vastaan somessa. Sen jälkeen, mieti, miten niihin kannattaisi reagoida ja vastata. Voit pohtia esimeriksi seuraavia tilanteita:

  • Olen kohdannut kiusaamista sosiaalisessa mediassa. Mitä voin tehdä?
  • Netissä levitetään perättömiä juoruja minusta. Miten siihen voi puuttua?
  • Missä menee sananvapauden rajat? Millainen kommentointi sosiaalisessa mediassa täyttää vihapuheen määritelmän?
  • Miten voin itse vaikuttaa tai puuttua, jos toista henkilöä kiusataan somessa?
  • Miten voin vaikuttaa omaan turvallisuuteeni netissä ja somessa?

Jaa oma vinkkisi sosiaalisessa mediassa tunnisteilla #stopsomeviha #nuortenelämä #mediataitoviikko. Jaamme vinkkejä eteenpäin Nuortenelämä.fi:n some-kanavien kautta. Jos haluat jakaa artikkelin, videon tai podcastin myös Nuorten äänitorvessa, ilmoita vinkkisi meille yhteydenottolomakkeen kautta.

Haasteemme on osa Mediataitoviikon (5.−11.2.) toimintaa. Järjestämme 9.2. myös työpajan aiheesta Oulussa. Mukaan ehtii ilmoittautua 2.2. mennessä, lisätiedot Koordinaatin sivuilla.

Mediataitoviikkoa koordinoi Kansallinen audiovisuaalinen instituutti KAVI. Koordinaatti on teemaviikon kumppani.

3 Kommenttia
Alla olevassa laatikossa voit kommentoida aihetta. Ylläpito hyväksyy ja julkaisee kommentit.
06.02.2018, 23:31
Se Whatsapp ryhmä, jonka otsikko oli, kuinka mä oon tyhmä. Siellä heitettiin musta ihan ihme juttua, en edes tunnistanut asioita, ei ollut mitenkään tuttua. Mä tiesin kun koulussa kävelin ja kaikki tuijotti mua, että on taas keksitty monen monta juttua.
Ne nauroi ja pilkkas mun omaa luukkii, ne otti kuvia ja latas Facebookiin.
Mä niin vihaan tätä nykyistä sosiaalista mediaa, kun ihan liikaa aineksia kiusaamiseen saa.
Missään et sä voi rauhassa olla, kun some pyörii sillä nuorisolla, jotka kaiken julkaisun sallii, lataa nettiin, Instagramiin .
Ja mulla ei oo mitään keinoa jolla estää, mä yritän vaan päivästä toiseen kestää.
Kun opettaja edes hetkeksi saisi ohjat käsiinsä ja sanoisi ei, tämä homma ei näin mene , kuulkaas hei!
Pitäsi sosiaalisessa mediassa myös muistaa hyvät tavat , ne kaveripiiriä kaunistavat. Älä siis tee mitään , jota voit myöhemmin katua, älä toisesta kuvia levitä ja kehittele satua #äläkiusaa#stopsomeviha#
06.02.2018, 23:03
Koko kesän olen odottanut ,että koulu alkaa, kavereiden luokse menisin juoksujalkaa. Kuinka kerrottaisiin lomajuttuja, jossa piirissä kaikki on tuttuja. Mutta sitten yksi huhu, että joku toinen puhu, että sä oot kauhee ja tyhmä ja sua vihaa koko ryhmä. Että jos sun kanssa joku leikkii, se on pelkkää feikkii. Sä oot pelkkä nolla, ei kukaan halua sun kanssa olla. Ja yksin se nuori jää siihen pihaan, odottaen tuskissaan, että pääsis himaan. Kuinka sitä nuorta nolotti, että koulun alkua odotti. Sitäkö se on koko lukuvuoden, että voimat menee kaverisuhteita luoden. Kunpa kukaan ei joutuisi yksin olla, ei olisi kenenkään silmissä nolla. Kaikki olisi joukossa VIP, ei kiusaamisen takia ainakaan RIP. Kuinka ympärillä olisi iloa ja naurua, ei surua ja yksinolon kauhua. Vaan kaikki yhdessä sitoo kultaista nauhaa , toivottaen kaikille koulurauhaa. /JP
06.02.2018, 23:00
Näin se homma etenee, kun nuori kouluun päivisin menee. Ei ole koulua käynyt edes kuukauden vertaa, kun itku on jo tullut monta kertaa. Iltaisin huoneeseensa kutsuu äitiä ja isää, kysellen, tuleeko näitä päiviä vielä montakin lisää? Kun yks leikkii porukassa olevansa pomo ja huutelee mulle v***n homo. Mä maassa makaan ja käännän kylkee kun ne ympärillä nauraa ja päälle sylkee. Mun uudet vaatteetkin ne repi mun päältä ja käski painua helvettiin täältä. Miksi ne kiusaa eikä anna mun olla? Kun mä lähden pois aina suosiolla. Miksi ne kaikki uudetkin ihmiset mua vastaan käännyttää , ja mun olotilan tukahduttaa ja näännyttää. Kun olin lapsi ja koulua odotin, niin jännittäviä asioita mä päiviini mahdutin. Mutta nyt yksin olen siellä ja nurkassa istun ja omaan elämääni kutistun. Niin nuori yrittää kaikkensa olla sitkeä, mutta muuta ei voi kun kotona itkeä. Vanhemmat kaikkensa yrittää koittaa, keskustella ja muille vanhemmille soittaa. Että miksi se on näin, miten tästä eteenpäin? Miten saataisiin sellainen nuori, jolla olisi ehjä sisä- ja ulkokuori. Että nuorella olisi kavereita kaikkialla tuolla, ettei hänen tarvitsisi syrjäytyä ja kuolla! /JP