Vain puolet lapsista liikkuu riittävästi, voiko tästä syyttää perimää?
Lapsuus ja nuoruus ovat kriittistä aikaa luumassan kertymisen kannalta. Erityisesti nuorten tyttöjen monipuoliseen, iskutyyppistä kuormitusta sisältävään liikuntaan tulee panostaa, sillä tytöillä luihin liittyvät terveysvaikutukset tapahtuvat pääasiassa ennen kuukautiskierron alkamista. Kasvuiässä hankittu suuri luumassa antaa suuremman varan sen pienenemiselle iän karttuessa. Aktiivinen liikunta lapsuus- ja nuoruusiässä todennäköisesti vähentää erilaisten luunmurtumien riskiä aikuis- ja vanhuusiässä. Liikunnan vaikutukset häviävät vähitellen luustosta, mikäli liikunnan määrä pienenee. Tämän vuoksi luustoterveydenkin kannalta liikunnan tulee olla säännöllistä läpi elämän.
Lasten ja nuorten liikuntakatsauksessa (2014) todettiin, että jopa puolet lapsista ja nuorista tarvitsisi lisää liikuntaa. 11-vuotiaista lapsista vain puolet liikkuu suositusten mukaisen määrän, ja 15-vuotiaista enää vain joka kymmenes.
Säännöllinen liikunnan harrastaminen erityisesti kouluiässä ennustaa korkeampaa fyysisen aktiivisuuden määrää aikuisiässä. Vapaa-ajan liikkuminen vähenee kuitenkin dramaattisimmin usein juuri ennen aikuisikää.
Fyysinen aktiivisuus tai ”liikunnallisuus” ovat osittain geeniperimän ohjaamia, mutta lapsen fyysinen elinympäristö sekä lähiympäristö vaikuttavat sosiaalisen ympäristön lisäksi suuresti aktiivisuuden määrään. Elintapojen merkitys korostuu lapsen ja nuoren kasvaessa jolloin perimän ja perheen vaikutus vähenee. Tämän hetkisen tutkimustiedon mukaan perimä vaikuttaa enemmän fyysiseen aktiivisuuteen ja liikunnalliseen elämäntapaan. Ympäristö näyttäisi vaikuttavan voimakkaammin passiiviseen, vain vähän liikuntaa sisältävään elämäntapaan.Liikkumattomuus on siis pääosin opittu ja omaksuttu elämäntapa.
Aktiivinen ja monipuolinen liikunta aikuisiässä ehkäisee luuston haurastumista, ennaltaehkäisee ja hoitaa monia sairauksia sekä pitää yllä liikunta-, suoritus- ja toimintakykyä. Näin voidaan ennaltaehkäistä kaatumisia ja niiden aiheuttamia murtumia lapsuuden aktiivisuustasosta huolimatta. Liikkumattomuuden vähentäminen ja liikunnallisen elämäntavan edistäminen on merkittävä yhteiskunnallinen asia. Ennen kaikkea se on meidän kaikkien tehtävä.